KULTA
Kun nousin vuorille, aurinko tuli tuleksi - kullaksi,
sieltä se hiipi jostain pilven raosta
ja mumisi latinaksi:
"Cedant tenebrae soli - pimeys on tie aurinkoon".
Tienoot, mannut, kurujen mutkittelevat rannut,
kaikelle taholle se valaisi,
selvitti hämärät loukot - ojensi elävät joukot,
antoi usvalle kyytiä;
käski ottaa hämärän mukaansa völjyyn.
Ja totisesti tämä valaistuminen tapahtui hetkessä,
Siddhārthakin olisi kadehtinut tässä hopussa;
amatööreistä kaikki.
Vaikka yritin jatkaa matkaani,
etapilta etapille - kiveltä kivelle,
siitä ei tullut mitään;
yhä uudemmat,
aina vain kiehtovammat muodot
peittivät sielua värisyttävää maisemaa.
Puistattaa yhä tämä riipaiseva kosketus,
pakko nöyrtyä näiden näkymien edesssä,
pysähtyä miettimään,
ihailemaan tuota suuremmoista järjestelmää;
odottamaan oman sielunsa valaistumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi