AKAT

AKAT

Yön syvempi tummuus vain liukuu pois,
sylissään impye - hiljaisuuden koskematon sävel,
sijaan ujuttautuu sinistyvä arvoitus kevyenä versiona.
Vielä ei ole kuvaa tulevasta päivästä;
se muodostetaan vasta ehtoolla takkatulen loimussa.
Kuppi kuumaa herkullista kourassa.

Hyvää lupaa;
pakkasta sopivasti - paremman nousuhumalan verran,
tuuli kutvailee osaamatta päättää suuntaan tai toiseen,
maa kauttaaltaan valkoisen peiton kattama.
Kaiken yllä hienoinen huntu tanssivine helmoineen.

Kaakosta kuumottaa taivaanpiiri;
sopivasti olisi mittausasenossa vaan eipä ole aikaa nyt,
tähellisempääkin tekemistä.
Kasailtava vermeitä pienen pienelle retkelle kairaan.

Osa löytyy niiltä sijoiltaan mihin jätetty,
osan akat siirrelleet ihmisten kiusaksi
ties minne nurkkien loukkoihin.

Kun lopulta kaikki tarvittava on kasassa
ja hieman päälle - alkaa odotuksen sietämätön työläys,
kuulimia vetää suonella - jatkuva höristely ei ole in.

Sisällä puuteroidaan nokkaa etteivät kalat pahastu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!