JÄLJiLLÄ
Olen pohtinut vuosisatoja,
istunut lukemattomien jokien latvoilla,
nujunnut kuruja - rahdannut eineitä,
lojunut kylläisenä vuorien kiireillä,
vahdannut hytisevänä kalisevilla kivisillä rannoilla;
päästen lopulta jäljille.
Tuskinpa kukaan muinainen ensimmäinen näkijä
on ihastunut suinpäin oitis Jäämeren hurjuuteen,
nurjuuteen tai kurjuuteen tuosta vaan.
Ei - pikemminkin haltioitunut
sen talven tuloa enteileviin toimiin;
hurmaantunut riekkuviin hurjiin voimiin,
sielua hipelöiviin mystisiin taivaanpiirin väreihin
jotka ei kutittamasta kuunaan lakkaa.
Rakastunut sellaiseen huikeaan hysteriaan,
jakomieliseen tunnelmaan,
jota ei voi missään muualla maailmassa
kohdata niin kouriintuntuvasti kuin
tämän meren autioilla karuilla rannoilla ja mannuilla.
Tämä on Zen - kertakaikkiaan Zen;
suuren hoksaaminen käsittämättömän suureksi,
pienuutensa oivaltaminen olematonta pienemmäksi,
hurjuuden äkkääminen uskomattomaksi raivoksi.
Millonkas meinaat talviasennolle? Jos Jäämerellä vielä pyörit.
VastaaPoistaItseasiassa tulin tärkempine kamoinemme
Poistajo torstaina Kaamaaseen ja tässäpä sitten
saikkaan Kaamasen ja Utsjoen väliä.
Etupäässä.
Ehken sitä tulee käytyä talvellakin rannalla...