ANASTUS
Ajatuskävely jäällä,
karkean rahisevaa ääntä;
kaukana siitä lapsuuden narskuvasta
joka hymyilytti kun se kuului pilkkopimeässäkin
ja sitä ihmeenä - narlskuvaa lunta,
sorauttaen mummulle kerrottiin.
Koiru saavuttaa hulluuden riemun,
laukkoo sikin sokin pää viidentenä jalkana;
ei meinaa tulla tajuihinsa kuunaan.
Varokaa hullua koirua - tarttuu.
Jää siirtää askelen painamia hyvän matkaa;
vaikka kantaa hyvin - volahtee vielä ulapalla.
Uusi hiljaisuus katkeaa,
kun antura liikahtaa humeetin perässä,
suuri aavan autius kouraisee sielua.
Pakko ääntää - ulvahdus kiertää rantoja viikon
ennen kuin palaa kaikuna laskevan myötäpäivän puolta;
varistaa tullessaan käkkärästä loput,
tuulelta säästyneet lumenrippeet.
Värimaailma anastaa mielen,
kaappaa syleilyynsä - haltioittaa, varastaa kielen,
ilmiöt seuraavat toisiaan niin peräkanaa,
ettei kaikkiin ennätä reagoida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi