maanantai 31. heinäkuuta 2017

TUOKSUU


TUOKSUU

Suolaveden pärskeissä tuoksuu,
kuolleiden kalojen ruuma tuoksuu,
pitkänsiimat syötit lem... tuoksuu.

Koko purkki hai... tuoksuu,
kipparin savuava piipunnysä tuoksuu,
emalimukin höyryävä kohves tuoksuu.

Tuutingin tumma rommi tuoksuu,
Arkangelista ajelehtiva merisumu tuoksuu,
hylkeiden pulahtelu tuoksuu,
isokoskeloiden räpistelevä juoksu tuoksuu.

Susi-Larsen veivaa ruoria - paapuuri tuoksuu,
veivauksen aiheuttama pakokaasupilvi tuoksuu,
ryhävalaan sivuutus hipaisemalla - sen hönkä tuoksuu.

Hentoinen maatuuli tuoksuu,
paenneen vuoroveden paljastama ranta tuoksuu,
persliukkaiden kivien rakkolevä tuoksuu.

Ranta-ahteen niittu ja niitetty heinä tuoksuu,
ruoholeikkurin katku tuoksuu,
kukkakedon kesä tuoksuu.

Jo nuupahtaneiden kukkien orastava syksy tuoksuu,
koko merenrannan elämä tuoksuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

RYSSÄNSUMU


RYSSÄNSUMU

Villasukan värinen sarastus,
ei sentään makuinen mutta ylettömän tyven -
tyyliin huopatussutehdas hiiskahduksineen.

Tuuliviirin retku nojaa salkoaan vasten
niin saamattoman näköisenä,
että niinköhän tuo tuosta enää tokenee;
josko koskaan,
vaiko jälleen yllättäen.

Suolavesi huokaa kauas paenneena,
vastaanottaa tanakkaa sumua
joka lipuu harmaata pintaa nuoleskellen kaakosta.

Ettei nyt olisi se kuuluisa Ryssänsumu;
parisatametrinen tasaisena lipuva seinä
johon verrattuna hernerokka on läpinäkyvää.

Toisaalta,
seinämän päällä näkyy toistaiseksi vain harmaata,
poissa on vielä puhdas sininen pilvetön,
joka tähän näkymähaittaan normaalisesti kuuluu.

Varhaisina keväinä tämä luonnonihme on ilmaantunut
parhaimmillaan jo heinäkuun puolivälissä,
viime vuodesta joku sen kaltainen häilyvä häive,
että ilmestyi vasta heinä-elokuun vaihteessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

LYÖMÄTÖN


LYÖMÄTÖN

Kaikessa rauhassa kuvanotinta roikottaen,
eetokset tyyten muualla kuin muassa;
sitten.

Tunturitiellä vastaan äkeä otus - hullun kiilto -
silmät säkenöivää vihaa kiilottaa,
etummaisilla jaloilla vuoro vuoroon kuopii;
pärskytystä ja puhinaa,
että heikommilta osaisi osautua löysät punttiin.

Olihan se ällistyttävää,
väkisinkin ajatus muuttui korniksi
ja suustani purkautui joskus muinoin,
ammoisina aikoina talteen pantu huokaus:
"Agan Tas ni, eus e’n nev,
benigys re bo dha hanow..."


Tuossa nimenomaisessa asiassa kernowekiläinen
on lyömätön;
äimistyi siinä vastapuolikin.

Mitäpä tuossa muutakaan tällainen täkäläisittäin
tuiki tavallinen ihmisotus;
joutuisi herkästi noloon asemaan,
jos ottaisi peruutusvaihteen
ja hippulat vinkuen painelisi sivuryöppyä -
tie sonnalla takakäteen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

SiNiSTEN KUKKiEN TULVA


SiNiSTEN KUKKiEN TULVA

Hehkeyttä on,
sieluntilan tolasta riippuen hempeytyy yhä,
kevenee - ehken lempeytyykin,
vaikka lähes kaikkien siipiniekkojen luritukset
ovat menneen kesän puolella.

Muiden kuin varpusten,
ne jaksavat sirkuttaa kyllä;
ei ole koskaan tullut asiaan paneuduttua,
sillä kurin vakavasti,
että olisi rohjennut henkilökohtaisesti
tiedustella niiltä sirkutuksen liittyvyyttä,
heikäläisiin lemmentöihin.

Susj siunakkoo!
Ei kai net nekään nyt ympärivuoden lisäänny
ja täytä kokonaisia maita varpusparvillaan.

Hereään tunnelmaan kyllä pääsee;
pysähtyneen ilman myötä tulvii tuoksuva kesä,
seurausta yhä kiivaasti kasvavasta kasvimassasta,
jolle ei näytä olevaan mitään tolkkua
väkevästi viivästyneen aloituksen takia.

Silmäniloa piisaa,
katsoipa mihin suuntaan tahansa,
sinisten kukkien tulva vyöryy nyt tälle perälle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 27. heinäkuuta 2017

MERiMAiSEMA


MERiMAiSEMA

Taas on päivä pulkassa,
kaikensorttinen päivittäispuuhastelu ohi,
prinsessa emonsa kainalon huomassa,
harrastaa puolihuolimatonta nänninnäykintää samalla
kun harkitsee siirtymistään Höyhensaarille vai -
pitäisikö vielä riipivän konsertin että olen olemassa.

Pikku majakan -
oikeammin sektoriloiston - merenpuolella on tyven,
se vähäpätö tuuli mikä hengissä,
uhkuu veltohkosti,
mutta vaikuttaa luopuvan sovinnolla yrityksestään;
mitäpä se hyvejää - tyhjän suap pyytämäti,
iha ilimon aikojjaa.


Seinä selän takana tukevan tanakasti;
hanakasti siihen nojaa,
luottaa niin,
että rohkenee levoontua itsekin,
antaa läskipalasten valua näkimilleen
ja sihtailla puolittain luomien raoista merimaisemaa.

Ei ole sanottavaa,
ei ääneen lausuttavaa,
vain pelkkä hyvä olo;
seinään liimautunut ihmisotus ei kiinnosta liki lipuvaa,
keskenään mutisevia haahkaemoja.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

HUOMENiSSA


HUOMENiSSA

Jotain on tehtävä - tormistauduttava -,
tämä uusikuu sulaa käsiin kukkaloistoa ihaillessa,
luonto pukkaa kukkaa hopun hoppua.

Pian on puolikuu - ja heinäkuu lopussa,
jos tässä ehättää ulajamaan,
pitää ryhtyä toimeen,
pohdiskelemaan oivallisinta paikkaa vuorella,
jotain kukkaniitun tapaista alhoa,
tai täydellistä vastaavaa.

Että kasaisi pieniä tulipuita -
noin sylyksen verran suurin piirtein -,
wanhaan rinkkaan,
hilaisi kamutessaan ne samalla,
kiskoisi selkäpiinsä päällä ylämäen päälle.

Huomenissa,
sitten kun aurinko on kiertonsa tehnyt liki loppuun,
se piipahtaa poissa reilun puolitunteroisen
ja palaa entisen ehona.

Pitkä päivä on silloin päättynyt,
taivas on yhä putoamatta,
möröt pysyttelevät visusti syövereissään.

Jo tuon kunniaksi kannattaa käydä ulajamassa iloa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

LERPPU


LERPPU

Köökin akkunasta tuuliviiri - se on joutavalle jotain;
silmä hakee tyhjänpäiväsen olemattomasta
tyhjänpäiväselle olematonta draamaa.

Vasta äsken sojotti pönäkkänä,
huiskautteli häntäänsä myötäleessä
kuin vakavampikin tekijä,
vaikka kyseessä olikin vain Vaigatsin suunnasta
sarastuksen päällä tuleva vakio viisimetrinen
joka viiden kintaalla lakkaa - ei sen kummempaa.

Ja kohtapa heittäysikin lerpuksi - työttömäksi,
virkaheitoksi joutilaaksi,
toiselle joutilaalle silmätikuksi.

"Ähä-ähä, mitähän se nyt meinaa?"
kun muut tuulet kävivät palaveroimaan,
että mistäkökö suunnastako seuraavaksi?
Että kenelle se kukonlaulatusvuoroa pukkaa?

No aikansa jaakailivat,
lopulta lounas otti tilan haltuun - otteen viiristä
ja alkoi laulaa kuuden kieppeillä.

Ka mikäpäs se siinä - viiri ylpeänä kohosi vaakaan
ja alkoi virkaansa samantien hoitamaan,
halukkaasti kokonaishallintaa ylläpitäen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

METSÄNEMÄ


METSÄNEMÄ

Tapasin metsänemän.
todella mielenkiintoinen tapaus - en kerro missä -,
eräs pöheikkö vain;
nääs kun tuli aivan hillitön tarve pysäyttää,
loikata raviin ja housuja auki riipien vajota
vitelikön ihanaan sammaleiseen siimekseen.

Siinä se kykötti minua vastapäätä -
viaton luontokappale -,
ei pienintäkään hajua poliittisesta ilmastosta
tahi kaiken maailman huu-haa-kuplista,
puhumattakaan ilmastoinninmuutoksesta
tai muustakaan tolvanoita ja pölvästejä
villitsevistä kiimoista.

Siinä siveänä kaikessa lehtivihreämättömyydessään
huulen alapuolelle kääntyneine kehälehtineen;
huomautin sille että aikaisessapa olet,
senkö täytistä pitää uhmata sukusi tulevaisuutta,
saattaa hyvinkin lunta ropsautella vielä,
tämä kesä kun näyttää siltä.

Eipä tuo purkaukseeni mitään vastannut,
tuijotteli vaan herkkänä toimenpiteitäni;
ehken saattoi tuo outoelämä -
ellei ollut mielikuvitukseni haihattelun tuotetta -,
väkevimmän kaasupilven aikaan hieman nyrpistää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

OPTiMUM PORTUS


OPTiMUM PORTUS

Sarastuksen satama;
vain lievän loivaa vuoroveden huokailua altaassa,
vaisua kihnutusta,
kaikilla mittareilla hiljaista - äänihäiriötöntä,
asiaan kuuluvaan sopeutunutta tavallista.

Tragedia puuttuu,
draaman kaari niin onneton,
pelkkä kohouma siloisassa tasapaksuudessa;
huomeneen kiirivä ensimmäinen lievä kolahduskin
vaimenee silkaksi tavalliseksi hiiskaukseksi
ennen kuin edes lokkilauma ehtii noteerata;
hiipuu pois,
ei ylety toiselle laidalle.

Ehkä sittenkin keskisellä paikalla lipuva haahkaemä -
kera vähiin kuluneen poikaparvensa -,
taitaa kohottaa lievästi kulmiaan,
mutta rauhoittuu kiireen vilkkaan olemaan tyyni.

Kaunista on,
tämä kalaan orientoituneen miljöön henkivä rauha,
se saa jotenkin romanttisimmat,
hurjaan työhön perustuvat mielikuvat liikkeelle,
raivoavan hyisen meren ärjymään sielussa.

Tämä siloinen tyven - suloisen sarastuksen idylli.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

PAKSUA


PAKSUA

Sumu täyttyy näkymättömistä askelista,
hissuttelevia sipsutuksia -
ne oikeastaan vaistoaa jo hiukan ennen kuulemistaan.

Parahiksi juuri kuni duffeleihin, trensseihin
tai muihin luotettaviin asuihin pukeutuneet
putkahtavat esiin sakeudesta haamuina.

Kaikkialla ylt'ympäriinsä laheaa
harmaata hiljaista,
paikoin jopa hipi - kaikilla tunnetuilla murteilla;
kaiku joka yleensä höylin nohevana,
kerkkäänäkin vastaa;
on nyt lomautettu yhdessä tuuliviirin ja yön kera.

Tuulenosoittaja roikkuu,
yö lymynnee jossain kurun pohjan onkaloissa
talven varalle turkkiaan paikaten
ja kaiku on pestattu hevi-bändiin öyhöttämään.

Päivä on ylimmäisenä mestarina,
kaiken harmaan päällä hääräämässä,
määräämässä porotuksellaan sumulle kulloisenkin
paikan, paksuuden sekä liikkeen elossaoloajan.

Ei tämä haitaksi mitenkään ole,
ei - vaikkei ojennettua omaa kättänsä näe.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

PANNU


PANNU

Pitkä huomen aamuun,
varhainen virkeys johtaa virkoamiseen,
virkoaminen heräämisen tunteeseen;
se saa mielen vireille,
sielun vellomaan.

Ei epäröintiäkään,
lojuminen ei valmista maailmaa;
kiepsahdus jalkeille ilman silmien hieromista,
unihiekat ovat karisseet järkytyksestä.

Meikäläisen herääminen on niin rutakkaa,
ettei siinä Nukku Mattinen ennätä pukea
kun pitää jo hypätä vauhdista toiseen uinujaan.

Pannu tohisee,
näkimet haravoi varhaisia rannan tapahtumia;
suolavesi huilaa pitkällä - menee jo kaukana -,
liki parin sadan metrin päässä,
ranta karkaa tänään loitolle.

Lokkisakki myötäilee vuorovettä huomaamattaan,
veden rajassa piilee niiden elämä silloin
kun ihmisen toimittamaa roinaa ei ole saatavilla.

Vesi pukkaa nokasta onkaa;
valmistuu märkäämään rutikuivan annoksen poroja.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 20. heinäkuuta 2017

KETOJA


KETOJA

Väkevänmakuisen,
tuoksuvan vehreän ylle kaartuu ankara sininen;
kurjenpolvet jotka itsessään ovat lähinnä retliiniä,
häipyvät näkimistä,
sulautuvat lähes tyyten sinivihreän yhdistelmään,
jos katse vähänkin osautuu taivaanpiiriin.

Tämä on tätä,
jokakeskikesäisiä elämän suuria hetkiä,
Arktisen hysterian pitkän päivän sonaatteja
joille ei ole loppua kuni vasta
kun yö suutelee ahnaasti laaksojen lompoloihin
kuvastuvia vuoria ja kuruja.

Siihen saakka ja hyvän matkaa ohikin,
willeillä kukkakedoilla tunkua;
puna-apiloiden ryöppyjä,
kissankellolampareita,
kakkaroiden ja saunioiden tuppaita
ja sitten valkoapilain vöitä kilometritolkulla pientarilla,
aina syksyn ensihavaintoihin saakka.

Kaikkea muuta kasvavaa siinä seassa ja välissä,
luettuja sekä lukemattomia;
sellaisena sielua kiihottavana soreuden purskana,
että väkisinkin näkimet haravoivat kukkaketoja
lapsuuden keijukaisia tavoitellen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

LiTiNÄÄ


LiTiNÄÄ

Sataa,
sataa niin että kivien sukukin viheriöi;
ellei ole pakko olla harmaa;
sammakoista erottuakseen.

Sellaiset paikat - nekin katolliset -,
joissa normaalisesti pysytellään maltillisen kuivana,
kostuvat nyt jo pelkästä sateen ajatuksesta,
eikä sille ole järjellistä loppua näkyvissä,
kosteus nousee kuivaa reittiä
kuin maannousema näreessä.

Miellyttävän laheasta tunteesta kehittää äkin
sellaisen kiihtyvän litisevän ällön
joka saa vikisemään silkasta mielen pahoituksesta.

Varjo ei auta kun ei aukene kun ei ole mukana,
kirjastokin on kaukana,
että josko sitten sinne menisi -
yhteiskunnalliseen sateensuojaan -,
loppupeleissä jos ei lopu - sade.

Sataa vaan,
parhaimmillaan innostuu kahteen sataan;
sen ulomma loitommalle ei laskutaito kykene.

On laadittava selkeä tuli ja turjotettava siinä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

NAHKAPUSSi


NAHKAPUSSi

Hyttysetön maailma on sekin jotain,
vaikka ei noista Hämärän rengeistä sen isompaa
haittaa ole kuunaan ollut,
sen minkä etutassu joskus väsyt huitomiseen
jossain tiheässä näreikössä muinoin -
ehken jopa hieman ärtymyksen puolelle.

Mutta silleen soppelisti silloinkin,
rakkaudesta elämään sikäläisessä maisemassa,
nyt Arktisen hysterian sisimmässä kauneudessa;
ei tarvitse -
ellei ehdoin tahdoin tuki itseään tyvenellä tundraan.

Suolaisen veden rannalla lepää hyvänolon tunne;
istuu majakan taakse asetetuilla poikkipuilla
luut pienessä kehon myötäisessä nahkapussissa
ja vain ihailee kevyitä riettaahkoja huokailujaan
jotka tanssivat laskuveden myötä tuonnemmaksi.

Ehken joskus sotkeutuvat elävään veteen,
ajelehtivat suuren tuntemattoman toiseen syrjään,
nousevat siellä sikäläiseen sieluun kuin kotiinsa.

Tai palaavat vuosien päästä -
tavallista väkevämmän vuoksen kyydillä -,
ruskolevään takertuneina myttyinä
koko sannan roskaten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

KYMMENEN TAi JOTAiN


KYMMENEN TAi JOTAiN

Vähiin hiipuvat yöttömät,
kuni putoovat hetkeen maan varjossa;
enää kymmenen tai jotain,
päivä väistyy hetkeksi.

Piipahtaa varjon suomassa huomassa - siimeksessä,
ikään kuin totuttelee tulevaan Mörököllilään,
vaikk'on tehnyt sitä samaa miljoonia vuosia;
uusi kerta on aina uusi kerta,
sen vertaista ei ole.

Keto seuraa valon sydäntä kellon viisarina,
nuokahtaa tismalleen oikealla hetkellä,
virkoaa sitten;
uinahtaa siinä välissä ja toipuu takaisin elämälle,
kuni jonain lämpimän syyskesän yönä tuo uni
muuttuu matkaksi Talvelaan.

Kipenen verran haikeutta mielen liikutuksissa;
mitä sitä turhia kieltämään - wanhasta muistista,
kesän hereys ja tuoksut haihtuvat pikkuhiljaa.

Tilalle tulevat usvien mystiset tanssit
jotka valuvat kallaita alas - liehuvat alanteiden yllä;
jutauttaa,
oikein hytkäyttää hartioista
kun pitää pidätellä lapsellista purkausta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

RANSKALAiSET ViiKOT


RANSKALAiSET ViiKOT

Kokonaisuutta katsellen hieno päivä tulossa;
lihanhimo lähes tyyten nujerrettu vallan,
kissit ahmivat nyt heinää -
kuten lehmien tuleekin tehdä.

Jänekset, paskahottiset, kontiaiset, päästäiset
ja sensemmoset lekottelevat kaikessa rauhassa -
rantasanta on tulvillaan ikuista,
mutta tietenkin ponnetonta onnea,
koska mikään ei enää uhkaa.

Lokkikekkereissä menossa ranskalaiset viikot,
varmaan joku culinaire-sukulainen liihotellut,
lepsutellut jostain pariisilaiselta tunkiolta -
ja nyt syödään sitten sinisinpukoita pieteetillä,
arvokkaasti kirkuen.

Muuten ei tapahdu juuri mitään,
kedon kukkaset ovat tyydyttyneet,
saaneet suurimman kasvuvimmansa täyteen;
nyt on kukoistuksen aika.

Punaisen sävyjä ailakin hennosta unikon hehkuvaan,
siniset voimistuvat tulevaisuuteen;
keltaiset hiipuvat vähin erin,
ahkerimmat muuttavat jo itseään höytyviksi
ja heittäytyvät pian Pohjan Akan vietäviksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

ULV-LARSEN


ULV-LARSEN

Aivan tyypillinen heinäkuinen puoliväli,
huomen herännyt kompuroiden,
viittä kuutta säätä ehättänyt olemaan
jo ennen kuin sika ennättänyt pierasemaan.

Mutta kyllä tuo siitä suttaantui -
loistavasta alusta huolimatta -
kelvoksi muuttui auringon idänpuoleen kerettyä.

Aamu alkaa vaikuttaa morsiolta,
vuoren kiire kätkeytyy ujostellen usvalinnikkoon
ja kuikkii kuin varkain - tai uteliaisuuttaan,
tulevaa päiväsulhoaan.

Paatissa Ulv-Larsen huuhtelee aamiaiskulhoaan;
sokerihuurrettua maissia, vattuhilloa,
herajuustoa ja paksua melkkiä,
sillä kapteenitason herra pysyy kuosissaan.

Päälle ankaran väkevää kohvetta iänikuisesta emalista,
kyytipojaksi hyvin sawustettua palowiinaa ryyppi;
tukeva annos vapauttaa syntisen lankeemuksilta.

Kone käyntiin - se hinkuaa merille -,
aaltoja haukkaamaan;
karkea koura tarttuu ruoriin,
toinen pleissattuun köydenpätkään - TUUT-TUUT!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

URTZS-URTZS!


URTZS-URTZS!

Tuli on se;
kohtaamisensa suuri draama -
sinunkaupat itsensä kera
kun se syttyessään luo epäpyhän pyhän yhteyden
muinaisten alkuaikojen loistavimpaan oivallukseen.

Eikä sille ole vielä kuunaan syntynyt yht'ainuttakaan
totaalisesti merkittävämpää kilpailijaa
ihmisotuksen elämisen alalla.

Sen sisimpiä lauluja kuuntelevat kaikki ne
jotka älyllistä elämää harrastavat -
kaikkialla -, ihon värillä, tukan mutkikkuudella
tahi sikäläisellä kinkerpiirillä ei väliä.

Vain omaan maailmaansa karsinoidut tolvanat
nostavat nokkaansa pölvästien tavoin
tuntiessaan sen sielua hyväilevän henkäyksen.

Se on synneistä ihanin,
jos käytät sitä varomattomasti se polttaa,
jos taiten - se on ryöttäsynneistä maittavin
ja vie mielen liekkiensä sisään,
antaa kurkistaa savumakuiseen tulevaisuuteen
savuntuoksuiseen menneisyyteen.

Urtzs-urtzs!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 13. heinäkuuta 2017

MiES ASiALLA


MiES ASiALLA

Tapahtui ihme;
sarastuksen vienosta tyvenestä - lähes nollasta,
nousi Louhi laulamaan katonharjalle.

Seitsemää kahdeksaa boforia vetää kuin viimeistä,
tai ainakin vähintäänkin toiseksiviimeistä päivää,
kaikki käy hyvin,
korret taipuvat tahtiin,
vesiniittu aaltoaa lainehilla,
työllistetty tuuliviiri riehuu onnellisena.

Eipä meinattu pirtissä uskoa korviaan,
mies lähätettiin asialle ulkoa katolle katsomaan;
no Pohjan Akkahan se siellä - katonharjalla -,
istuu haaruksellaan,
hinkkaa haaraansa taitteeseen näkimet ummessa
kuin hiova ukkometso.
Ketarat kolluuttavat aaltopeltikatetta.

Pois on sisään astuttava,
sellainen rietas wimma sillä siellä yläilmassa,
pian saapunee koko orkesteri,
parempi olla frouan suojassa wällyn alla.

Ellei se sitten herkkäunessa kuullut mitä katolla
ja arvannut äänijäljistä
ja sitten itsekkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

KOHOKKiMAA


KOHOKKiMAA

Kohokkimattoja silmänkantamattomiin,
tai sanoisiko;
niin loitolle kuin maata piisaa tässä kannaksella.

Ja minä sanon;
valtavan pitkissä varsissaan - jopa sentti huteroa,
huojuvat nämä yltiöpäiset uskalikot,
antavat arktisen hysterian hyväillä terälehtiään.

Värisevät ahavassa;
ryhtyneet silmien iloiksi pienine vähäpätöineen,
josta virastaan saavat onnellisen hymyn kulkijoilta
vaivansa palkaksi.

Sinnittely kannattaa,
tässä herkässä ankaruudessa kaikki on pantava peliin
oitis ensimmäisen lämpimän kosketuksen sipaisusta.

Muuten voi suvunjatkamisvimma hyytyä,
tulevaisuus käydä kovinkin epäselväksi;
ainakin elämisen suhteen,
siksi tuo uskomaton sinni,
vaikka kooltaan yksilöt lähinnä miniatyyriä.

Joukossa voima kertyy,
kaikki kynnelle kykenevät pölyttäjät äkkäävät;
herkkulautanen katettu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

BALLADi MAAiLMANLOPUSTA


BALLADi MAAiLMANLOPUSTA

Hyvin kaukana jostain paikkaa,
loitolla lähes kaikesta;
paitsi että tuima suolavesi on läsnä,
piirittää kolmelta suunnalta.

Jos elettäisiin jotain,
vaikka ennen dinosauriitteen vuotta kaksi,
tämä olisi saari,
pelkkä maankuoren myllerrysten ryppy alkumeressä.

Ei sen enempäsä - silkka tilkka,
kipene autiota mustaa louhikkoa autiossa,
mutta kun eletään täyttä häkää tätä päivää,
niin jumalaton pörräys käy maailmanlopussa.

Ulkomaanelävistä koostuvat rannanrakastajat
voivat hietikolla hyvin.
Viiniä pieteetillä ja säädyllisesti - makkaraa ei -,
sitä riettaasti kuin vain;
tukitaan humaltuneiden suiden ahnaisiin aukkoihin.

Suulain kirjanoppinut kertoi erotessamme
että he ovat hyvästelleet Välimeren rannat
oikein kädestä pitäen ikuisesti. Amen.

Procul harum.
Niin totta kuin elän.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

KATOLLA


KATOLLA

Huomenen tytär jokeltaa,
kamuaa isänsä riipissä intiimille intuitioriitille,
vuorelle - pienen taivaan katolle,
huojuvaisen yöttömän yön koissa;
ennen kuin kukaan on ehtinyt levolle panemaan
ennen kuin kukaan on ehtinyt heräämään.

Aika on hyvin - yli kaksi;
pienet kynsitulet sivutaskun kiehisillä,
terävä savuseiväs porautuu pystysuoraan,
kairaa avaruuden ytimeen - taivaita kohti.

Molemmat ovat kuuntelulla - isä sekä lapsi -,
äiti hyvän matkaa Höyhensaarilla sikeässä;
hetki on niin herkkä,
että jossain toisen maailman metsässä
ei liikahda mikään kukaan.

Molemmista päistä vähäpätö hyppysellinen hiuksia;
pyöritellään sormenpäissä nyytiksi,
painetaan pihkaisen lastun koloon...

...juhlallinen toimitus soljuu juohevasti,
vaatimaton tulen rääpäle saa lahjansa,
ritisee ilosta nauraessaan;
yhteys muinaiseen on luotu,
jossain seuraavilla vuorilla taivas itkee puuntoaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

HEi


HEi

Heltehinen tekee tuloaan,
nuolaisee kuumalla kielellään,
lipoo nahkaisen hapsuliivin selkämystä sillä kurin,
että iholla liki litisee.

Elämä Arktisessa hysteriassa ei ole suinkaan vain
silkkaa pelkkää edistyksellistä yksinkertaista -
eikä yksiselitteistä,
jos tänne onkin osunut hakemaan elämäänsä viileyttä,
sisimpäänsä tyvenettä tai vilvoittavaa sielun tolaa.

Yhen äkin sitä huomaa että helle voitelee;
helvetilliset lieskat taivaalta nuoleskelevat kehoa
saatanallisesti paahtaen,
ikään kuin sisäinen kutsu olisikin käynyt Dantelle,
eikä mihinkään Aasainmaan ihanaan viileyteen -
sielujen lepopaikkaan -,
ennen maailmojen suurta myllerrystä.

Tie tai polku viidenteen ulottuvuuteen
on hikisen tomuinen kuuma - ja hyisen hyytävä,
miten sen kukin kohdallaan omaa tuta.

Maailmojen välillä siirtyminen ei ole yksinkertaista,
vaikka se on jokahisen eläväisen hyväksyttävä;
toiset sen pitkin hampain - toiset lyhyin -,
mutta joka tapauksessa - laistaa ei voi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

CiRRUSTA


CiRRUSTA

On kerrottava vaikka mikään ei ole totta;
tämä on nyt kuitenkin tässä,
meri tuoksuu väkevästi suolalle
jostakin ujuttautuu keplottelemalla sekaan
vastakaadetun heinaniitun tuoksu -
poissa on se ankara Jäämeri -,
poissa kokonaan pois.

Taivas on täynnä vaeltavaa cirrusta,
pilvet purjehtivat hajanaisina myötälaitaseen
isompaa tuskaa ei näytä niillä olevan satamaan.

Satamassa hiljaista,
vain lepuuttajat narskuvat reelinkiin,
peräpurjeen nostin napsuttaa satunnaisesti eräässä,
toisessa pilssi oksentaa kellon määräyksestä.
kipparit näkevät onnenkantamoisia saaliista
jossain unen- ja valveen rajamailla.

Arktinen kesä ottaa karhumaisella otteella
tämä on sitä suloisinta hysteriaa
ja pian on totuteltava välihousuttomiin päiviin,
villasukattomiin nilkkoihin.
Kinnaksia ei lasketa.

Kaikki muu sujuu nopsasti,
kasvaminen - koko heinäkuu ja muu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

MOLEKYYLEJÄ


MOLEKYYLEJÄ

Rantaan läikkyvä vesi väikkyy,
käy näkimien pohjiin - on niin kristallinkirkasta,
että siitä kyllä hetkessä sanakätevä runoilisi
pätevän lasisen sillan.

Vaikka kuinka pitkän huikean siitä sanoilla saisi -
kaiken maailman ääriin,
rannattoman ulapan yli avaruuden toiselle äyräälle.

Se siitä näystä;
verkkokalastajain kertomusten mukaan
on vuorilta virtaavien hurjistuneiden jokien maku
nyt niin kohtalokkaan ankaran maukas meressä,
jotta suurimmatkin lohen vonkaleet -
ne kojamoiden keisarit -
ovat nousseet ennalta arvaamattomaan,
niille usein turmiolliseen hurmioon.

Voi isotkaan motlakkeet väkevälle halulleen mitään,
houkutteleva niin on se tuoksu,
joka vuorivesistä purkautuu huumaavan makuisina,
ällin sekaisin saavina molekyyleinä suolaveteen.

Ovat nuo yltiöpäiset hurjapäät wimmassaan
tarjoutumassa jokisuistojen kapeneviin uomiin
oman valtavan valtamerenvapautensa
ja henkiriepunsakin uhalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.