LiTiNÄÄ

LiTiNÄÄ

Sataa,
sataa niin että kivien sukukin viheriöi;
ellei ole pakko olla harmaa;
sammakoista erottuakseen.

Sellaiset paikat - nekin katolliset -,
joissa normaalisesti pysytellään maltillisen kuivana,
kostuvat nyt jo pelkästä sateen ajatuksesta,
eikä sille ole järjellistä loppua näkyvissä,
kosteus nousee kuivaa reittiä
kuin maannousema näreessä.

Miellyttävän laheasta tunteesta kehittää äkin
sellaisen kiihtyvän litisevän ällön
joka saa vikisemään silkasta mielen pahoituksesta.

Varjo ei auta kun ei aukene kun ei ole mukana,
kirjastokin on kaukana,
että josko sitten sinne menisi -
yhteiskunnalliseen sateensuojaan -,
loppupeleissä jos ei lopu - sade.

Sataa vaan,
parhaimmillaan innostuu kahteen sataan;
sen ulomma loitommalle ei laskutaito kykene.

On laadittava selkeä tuli ja turjotettava siinä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.