MOLEKYYLEJÄ
Rantaan läikkyvä vesi väikkyy,
käy näkimien pohjiin - on niin kristallinkirkasta,
että siitä kyllä hetkessä sanakätevä runoilisi
pätevän lasisen sillan.
Vaikka kuinka pitkän huikean siitä sanoilla saisi -
kaiken maailman ääriin,
rannattoman ulapan yli avaruuden toiselle äyräälle.
Se siitä näystä;
verkkokalastajain kertomusten mukaan
on vuorilta virtaavien hurjistuneiden jokien maku
nyt niin kohtalokkaan ankaran maukas meressä,
jotta suurimmatkin lohen vonkaleet -
ne kojamoiden keisarit -
ovat nousseet ennalta arvaamattomaan,
niille usein turmiolliseen hurmioon.
Voi isotkaan motlakkeet väkevälle halulleen mitään,
houkutteleva niin on se tuoksu,
joka vuorivesistä purkautuu huumaavan makuisina,
ällin sekaisin saavina molekyyleinä suolaveteen.
Ovat nuo yltiöpäiset hurjapäät wimmassaan
tarjoutumassa jokisuistojen kapeneviin uomiin
oman valtavan valtamerenvapautensa
ja henkiriepunsakin uhalla.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi