maanantai 30. huhtikuuta 2018

LUMO


LUMO

Kaunista silti,
vaikka yläkerta kuin rypistelisi kurttujaan,
suoltaisi varistusta omista varastoistaan;
hunnusta käy arktiseen kevääseen mentäissä
tuo pilvihilseen ripottelu.

Se antaa ilmettä,
on viimeinen raikastava voitelu,
lupa krookusten ja helmililjojen puskea mannusta,
oikaista kirsin alla erääntynyt vartensa.

Eikä sitten muuta,
auvoisaa Jäämerenrannan huomenta,
niin viatonta ja koskettavaa,
että ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut
likimain kymmeneentuhanteen vuoteen.

Obsidiaanin siru sannassa viittaa johonkin,
vihjaa elämästä kahdella jalalla - ilman siipiä -
näillä paikoin,
mutta ei kerro koko totuutta,
joten sen näkee vain sielunsa silmin.

Tuo kyllä riittää tähän aamuun,
jotta ollaan sitä oltu ennenkin näillä tanhuvilla;
ihastuneena karuun kauneuteen,
lumottuna mykistävän upeaan valoon.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

HALLiTSiJA


HALLiTSiJA

Tyhmyys -
se on wiisauden alku;
siksipä ei tullut otettua mukaan statiivia - paatsoa,
joka myös ristikoissa tunnetaan jalustana,
enkä liiemmin ylenmäärin mitään alustaakaan;
lumi nimittäin on märkää maata.

Molemmille olisi ollut käyttöä,
jo tuon edellä vihjatun järjen ohella,
mutta kun ei.

Silmissä kiiltää vain sameana kuulema;
epämääräinen outo huikaisu -
rääkäisy ehkä jonkun mielestä
ja kenties jonkun toisenkin mielestä
se kuulostaisi hyvin erikoiselta rastaan ääneltä.

Sitä mukaa hoppu toimenpiteet;
romppeiden haaliminen,
sysäten survominen heittoreppuun eli slingiin,
sitten vaan menoksi hikiseen vastamäkeen,
kiertämään rastasolettaman taakse - merta vasten.

Eikä sen ensimmäistäkään rastasta -
ei sinne päinkään - liekö koskaan ollutkaan mokomaa,
pelkkä tavallinen hiilenmusta kaarne;
hallitsemassa anastettuja muniaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 28. huhtikuuta 2018

NUORET


NUORET

Onhan sitä - kaikenlaista sitä on;
ensin tulee päivänmittaan haikailleeksi niitä kotkia,
niitä ylpiöpäis-hurjapäisiä nuoria
jotka jäivät viime syksyn lähdöstä näille selkosille
päivystämään eineen perään.

Päivittäin niitä näki tarkkailemassa Kammanilla;
useimmiten valoisimpaan aikaan kiertelemässä
kaartelemassa ruokavaraston yllä.

Sitten net vain hiipuivat näkökentästä vähitellen,
yhä satunnaisemmin silmiinpistivät
ja kevään tuiskujen ja myräköiden jälkeen eivät.

Hiiteenkö ne menivät,
oliko parikymppiset vinkat liikaa
niiden vielä suht' vereksille siipispankoille?
Joka tapauksessa häippäsivät
kuin se tauti sieltä Urbanistanin Töölööseestä.

Kuni;
joku päivä sitten Tundran tyttärelle lentämisen
perusteita ja lentokuvioita opettaissa
net yhen äkin olivatkin taas taivaan katolla.

Keekoilemassa ja ympyröitään piirtelemässä,
niin kuin lentävien kotkien tuleekin olla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

VAATiMATONTA


VAATiMATONTA

Kaunis huomen,
tyvenen hiljaisuus painaa lunta lyttyyn,
maininki käy kuiskaamassa sihahtaen santaan,
suolavesi lipoo ylimmäistä rantaa.

Vakiopaikoilla kinataan paremmuudesta,
reviiripiirin sisällä noustaan selkään,
jatketaan muina miehinä kailotusta,
pörhistellään mullistellen muille.

Tämä on pientä ja vaatimatonta,
kaikki sujuu normaaliseen tapaan
poissa suuren maailman kujeet kuin kotkotuksetkin;
länsimaista hapatusta tuskin tunnistaa.

Sarastus erkanee huomenkoista,
yhtyy huuruiseen idän valoon aukon leikaten,
ehättäytyy huippujen yli ennen Vaigatsia
ja kaikki sanotuksi sanominen valmistuu sen myötä.

Mielikuvitus hypähtää autereeseen,
riettaana loikkii longalta longalle;
nappaa täytesanan sieltä tai täältä
ja kiikuttaa sen suuhun maisteltavaksi.

Suulämpimien sanojen keko jalkain juurella kasvaa
ja sulattaa santaista rantalunta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 26. huhtikuuta 2018

ÄiMÄNKÄKi


ÄiMÄNKÄKi

Järeäpiä otteita jos kerran;
pieni viistoistametrinen Pohjan akka puoli päivää,
se ei vielä kontalleen pistä ketään tällä perällä.

Väkevimmät myssyttä päin,
ankarimmat huivikaulatta,
miehustan ylimmät kaulusnapit kaikelle avoimina
vastaanottamassa ahavaa.

Akat rollaattoreineen rantabulevardilla tihentävät,
painavat mantuun raskaammin kyllä askeltaan,
puristavat pivonsa tiukemmin sauvoihin
ja kyyristyvät kuin harmaat pantterit hyppyyn,
mutta eivät mokomaa pakene.

Saadusta edusta ei luovuta hevin,
ulkoilu merellisessä atmosfäärissä,
hierualta kantautuvan tuoksun seassa,
kohinain ja tyrskypäiden lomassa
on sitä syvintä sisintä juurta - sielun hyvää,
sen kovinta lujinta puuta.

Kaikella on aikansa,
Louhi luopuu - antaa periksi ja pysähtyy,
tuuliviiri roikkuu äimänkäkenä;
millekkä sitä nyt alkaisi,
vai alkaisiko millekkään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

SUKSET


SUKSET

Toinen puoli pujahti hierualle lapsikärryn kera,
toinen jäi istumaan sektoriloiston juurelle,
ajopuista väsätylle penkintapaiselle.

Ei aikaakaan kun merelle tuijaaminen tempaa mukaan,
kyytiin pujahtaa höpöttävä,
huikentelua tavoitteleva haihatteleva sieluriepu,
jolle vaan ei ole annettu kaikkea kauhalla,
se on nähty jo moneen otteeseen tässä elämässä.

Ajatus lähtee heti irti,
karkaa sfäärille levottomia pärisemään,
kuulostaa nauttivan siitä
kun saa vapaasti pälättää;
pulppuavalle höpötykselle ei kuulu loppua.

Olkoon siellä;
suksia on ollut jo riittävästi -
sen minkä tavallista tavallisempi osaa kaivata -,
enempi menestys ja onnistuminen olisi liikaa,
pröystäilyä.

On parempi tyytyä nykytolaan,
olla mieluummin vähäpätö höpsäkkä runoilija-känkkä,
jota kukaan ei erota tapetista,
kuin joku intellektuaalista impotenssia poteva -
nurkissa notkuva ajantaiteentekijä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

SAKKO


SAKKO

Selkäpiissä sellainen kutina jotta
jahka tästä vielään sulavat,
niin pian pukkaa mantu vihreää vehryttä
ja elämä räjähtää käyntiin
kuin wanha rattori ruutipaukulla.

Syntyy sellaista huisketta ja tuoksinaa,
että päällekkäisyydeltä ei taaskaan voitane välttyä;
lintulaumat joutuvat kiipeilemään toistensa päälle -
ainakin hetkittäin, tilapäisesti -
lajitovereille tilaa antaakseen.

Eikä sille viserrykselle, kirkunalle, rääylle
ynnä muulle vatvuuttamiselle
sekä kaikenpuoliselle telkkuamiselle ihme vinkeineen
ole näköpiirissä loppua;
ei ennen kuin yötön yö lakkaa olemasta,
josko hyytynee eläimellinen räime silloinkaan.

On se nääs luonto sen verran
noille omilleen antanut ilmaisun vapautta,
etteivät lemmot kunnioita ihmiseläimen kylttejä,
lippuja kuin lappujakaan;
haistattavat korrektiudelle pitkät paskat.

Kuri vaan noillekkin - ehkä pieni sakko päälle;
oppivat puristelemaan muniaan taskuissaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

VUORON VAiHTO


VUORON VAiHTO

Mones kerta,
ensin hutvailtuaan ajatus keskittyy horisonttiin,
sen takaa häämöttävään tuntureiden ketjuun,
eikä sitten mihenkään muuhun -
huikea tunne
ja keväinen vaan jatkaa.

Tundran tytär istuu rattaissa,
seuraa omatoimisesti merihurakoiden kisailua;
kimakin ottaa naaraansa.

Lapsi vilkaisee välillä lokkiheimon rähinää,
sattumoisin - silloin tällöin,
myös näkimet siriin suljettuina haihattelevaa isäänsä;
vuoroveden vuoron vaihto ääntää kääntyessään.

Meren laulu,
katkeamaton suure luomakunnan isossa yhtälössä,
sellaisenaan mukaansa imaiseva hemaiseva ote,
rytmi joka jatkuu jatkuu jatkuu,
vain aallonpituus vaihtelee.

Kaiken maailman Trumpit, Putinit ja Sippilät
muuttuvat pienemmäksi vähäpädöksi yhteensä
kuin vaaleanhailea räytyvä lokinpaska
joka liukenee sijoilleen hiekkaan
ehtyvän vuoksen lillutuksessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

SEKAKUORO


SEKAKUORO

Lumet tekevät menoaan,
huuruina takertuvat leppeän tuulen selkään;
niiden paras aika on ohi.

Kanjoneissa kohisevat väkevinä parhaimmillaan,
hiljaisimmillaan sihisevät juuri ja juuri;
alimmaiset surusta mykkinä tyyten.

On se kohtaus vuotta kun marras järisee
elämä tunkee kaikessa muodossa sen läpi;
ei suinkaan räimimällä rynnien,
vaan tasaisena vakaana vyörynä -
isoavana aaltona,
jolle heikkenevä kuoleman valtakunta ei voi mitään.

Jos kevät osaisi ääntää se kiljuisi,
nyt sen tehtävää hoitelee kaikenkirjava lauma,
räpistelevä kakofoninen sekakuoro
jossa johahisella yksittäisellä äänellä on oma,
aivan erityinen merkityksensä
ja joka sekamelskana saa äkkinäisen hämmennyksiin.

Lisääntymisen halusta ilmoitetaan joka puolla
minne kuulimet vain sattuvat ulottumaan,
siitä konsertista oikean poiminta on
ulkopuoliselle mysteeri;
sen tunnustaa jopa länsimainen tiedemieskin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

HELLiTYS


HELLiTYS

Pulmusia yhä reippaammin,
tunnustelijoita hiippaillut jo parisen viikkoa,
nyt vissiin viesti mennyt perille jotta saa tulla;
tienvarsipelmahduksia ihan tihepäähän.

Ei nämä täkäläiset siemenmaat
kyllä vielä kovin lupaavalta näytä,
talventörröttäjät järkijään lumen alla,
vain joitain satunnaisia latvoja ylettyy nietosten läpi.

Ylös vuorille se on näiden siipisten pyrähdettävä,
paljakoiden karuuteen eineensä perään;
siellä sitten porojen kuopimaa nokkimalla tutkimaan,
josko siitä elämän jatketta sattuisi silmään.

Löytyy tahi ei löydy - luonnon ankara laki,
valitusoikeutta ei ole,
ainoa perääntymistie on lentää viimeisillään
jonnekkin edellisiin ruokapaikkoihin.

Mutta hellittää se kyllä otetta - tämäkin talvi -
pusketut lumivuoret vajuvat silmissä
kun länsilounas suutelee meren päältä niitä.

Rannan penkereet liestyvät,
hyyhmän alta paljastuu uusia mahdollisuuksia
ja elämä se näyttää voittavan martaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

PiENPUSiKOSSA


PiENPUSiKOSSA

On jo jotain sellaista vihjettä yöttömästä,
utuisia oireiden häiveitä,
kuin aajeita kuunaan - rimmen yllä tanssaamassa,
vaikka aika ei vielä varsinaisesti kypsä,
vasta kuulaan taivaanpiirin yli urkeneva lupaus.

Mutta ehtoo,
se kelluu loitommalle kauemmaksi,
yö - viimeisine rippeineen hiipuu peremmä,
syvimmäkseen ja mököttää;
pysähtyneen hetken punerva laheus hyväilee ihoa.

Tuulen pieksämä ahava heltyy sipaisusta,
löystyy hymyyn;
antautuu kisaan täyttymään ryhtyneen kuun kera.

Kummun takana,
pienpusikossa,
pyrstö palteen pintaa hipoen
tavoittelee huiluunsa nuottia rastas.

Hiljaisuus vastaa siihen sanomatta mitään,
pysähtyy kuuntelulle,
seisauttaa ajan niille sijoilleen.

Pallo jatkaa pyörimistään
kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 19. huhtikuuta 2018

RUTiiNiNOMAiSTA


RUTiiNiNOMAiSTA

Hänen ajaton korkeutensa -
se joka normaalisesti tunnetaan juuri
huikaisevasta rajattomasta korkeudestaan -,
oli eräänä taannoin niin matalalla että.

Syystäkin siis muudan iltapäiväviiden teehetki,
jonka ajattelimme viettää kiviterassin tapaisellamme,
meni syteen.

Jouduimme syömään sekä mansikkahillolla
ynnä kermavaahdollakin puleeratut lätyt mahallamme
viimekesäisen nurmikon jäisillä jäänteillä
että mahtuisimme jollain kurin
tuon lupaavasti poikkeuksellisen matalan taivaan alle.

Mutta se sinisyys,
syvä - puistattava sinisyys -,
se joka värisyttää willisti kehoja,
se oli kerrassaan loistava - matalallakin -
ja se sopi mansikan punaisuuteen kuin puolukka
jota valtoimenaan tursuava kermavaahto
vielä valkoisuudellaan vahvisti.

Elämä Arktisessa hysteriassa on tavanomaista,
rutiininluontoista arkea,
missään ei tapahdu koskaan mitään dramaattista,
taivas toki uhkaa pudota - ei vaan koskaan tee niin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

SiPiPUHETTA


SiPiPUHETTA

Taivaanpiirin mittauksen aloittamisen vuosipäivä -
monennesko lienee jo lukemattomien joukossa;
huomenen auvoisuus urkenee,
leviää tasaisuutena suureen tyveneen
ja vain on.

Bulevardin rantatöyrääseen puskettu lumivalli
vaimentaa vuoksiaallon kuiskinnaksi,
pelkäksi suolaveden näkymättömäksi sipipuheeksi

Sarastaa parastaan;
vaaleanpunaisten sävyjen koukeroisia haituvia,
kietovat ujostelevaa aamunkoita huntuihinsa -,
jostain helman alta pilkistää väkevämpi punerva
jossa vihjeitä keltaiseen.

Tuuli uinuu viirissä,
yksinäinen williin noussut hiutale tanssii,
ei keksi mitään syytä riekkumiselleen
ja laskee itsensä nietoksen poveen.

Lokkiheimolla äänenavauspalaveerausta,
merihurakoilla soi jo täyttä häkää -
mitäpä sitä suotta pihtaamaan tunteitaan -
paras saa palkkansa.

Kiiltävän nokinen kronk-kronk pirueteeraa ilmassa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

KABiNETTi


KABiNETTi

Tämä niitä kertoja,
kun uskaltauduttava suden suuhun,
nääs yksi muudan kumma paikka,
jossa outoa vetovoimaa on.

Sielu - sellainen ryöttäsyntinen -,
kolkuttaa omantunnon tahtookuorta niin sinnikkäästi,
että lopulta annettava periksi,
vyötettävä itsensä ja käytävä käytävässä.

Jo sen suulle käyminen on huippaavaa,
sisään käynti tuhmaa uhmaa - mutta -,
upeita kiveriä lippoja kahtapuolta,
kouristuneina suojasään painostuksesta;
sisään päin ja alas kurottaen ne odottavat loppuaan.

Se vain on nähtävä,
annettava mielen kuvitella millaisen kabinetin
saisikaan tästä se joka osaisi valojen kera pelata.

Nyt vain pysähtyminen - hiljentyminen;
poliittisesti vainottujen ihmisten riimit
pongahtelevat kanjonin lumisilla seinillä.

Kaunista kaunista,
jos auktoriteettia ei pysty kyseenalaistamaan,
se saa mennä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

DANCE MACABRE


DANCE MACABRE

Suolaveden reunalla,
keväisen oneuden vaivaamalla märähköllä,
mustanvalkealla karilla vettä tihkuvia mustia,
rensseleitään tuulettavia ukkeleita.

Seisovat kallion kielillä hartiat korhollaan rivissä,
osa katselee itseään,
osa tuijottaa jonnekkin taivaansinen taa,
miljoonien ja miljoonien vuosien syntyynsä.

Merimerkin päällä yksittäinen kuolema -
varpaat kouristuneina betoniin -,
silmäilee päivän erikoistarjouksia levollisena.

Ei hoppua,
on se aika kun matkasta väsynyttä einestä on hyvin;
maitohappoista vaikka millä mitoin
ja lisää tulvii lounaasta lounaaksi.

Eivät hätkähdä kallion mustat ukot viikatemiestä,
Sisyfoksen lapsia ovat kaikki tyynni -,
piipahtavat kukin tovin elämässä omaa lintuaikaansa
ja palaavat sitten kuolemaan.
Ei se kovin vakavaa voi olla.

Tuulen uinahtamisen hetki;
Danse macabre soi hiljaa lempeässä tuulessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

ASETTUMiSTA


ASETTUMiSTA

Mikään ei yllätä niin kuin äkki äkin;
sillä on tietenkin kovin selvää - jo koulussa neuvottu,
jotta lintujen lennot tapahtuvat lentämällä,
kuten lentokoneidenkin -,
vain helikopterit roikkuvat.

Mutta totisesti se että pulut ui pikkuparvissa
makeanveden matalassa käsipohjaa jaloillaan,
miehekkäästi kinttuja myöten kuin kahlaajat -
joiden pää- ja lempipuuhastelua se varsinaisesti on.

Sellainen hytkäyttää,
saa veren vikkelöitymään suonissa,
sekä pukkaamaan hikihuokosista asiaankuuluvaa.

Kun tuollaista ensikerran näkee suolaveden ääressä,
sitä ensin hätkähtää sielun syvyyksiin saakka
ja asettuu.

Sitten - käsi ens'töikseen tunnustelee otsaa -,
onko pää yhä paikalla,
vai jäikö se johonkin suustaan kiinni toisaalle;
toinen käsi hamuaa nälkäisesti kameraa.

Pitkää lasia ei ole tyypillisesti näissä tilanteissa,
näkymä hätkähdyksen tallentuu kännykkään
ja päätyy tyytymään merelliseen atmosfääriin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

SE SiiTÄ


SE SiiTÄ

Sitä on kaikenlaista;
lokkiheimoa purkaa nyt lounaan suunnasta -
ihan minkä tahansa sään aikana -,
on sellainen ihanan suloinen - riettaan oloinen wimma.

Toki samaan syssyyn saattaa siipiniekkoja
tulla sitäkin sorttia jotka eivät kellu -
kahlovat vain polvia myöten;
useimmiten kipittävät suola- tai muun veden reunaa,
ovat somia ja herkkiä.

Vaan kokoontumisajopaikasta ei vielä havaintoa;
on perusteltua syytä epäillä runsaasti,
että ripottelenevat itse itsensä ens'tilassa
kai pitkin monimutkikasta rannikkoa eineen takia.

Ja matkakokemusten ja tiedonsiirron takia
kokoontuvat palaveriin vasta sitten
kun vatsalaukusta saapuu nokan nokkaan
ilmoitus olla lappamatta lisää pöperöä käkättimeen;
että alakerran nahkapussi on taas täynnä.

Se siitä;
harvinaisuuksiinhan tässä paneudutaan etupäässä.
kuten amiraliteettienkaskaslepinkäisiin
ja uudenkaledonianlepinkäismonarkkeihin -
ne ovat ankarana vähemmistönä täkäläisittäin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 13. huhtikuuta 2018

HO-HO-HO


HO-HO-HO

Korkealta etäältä näkee kauas,
jos yli katsominen on edes vähäpätöinenkään huvi;
sieltä näkee jopa paremmin kuin sellainen
jolla se näkökyky on siellä aivan erityisessä paikassa.

Kaiken huu-haan läpi erottuu selkeänä,
että hölynpölystä väsätty hupakkokulttuuri
on uskonnoksi uskonnon paikalle asentuva
itse itseään yhä typerämpiin suorituksiin kiihottava;
parviäly on nääs antanut piruille pikkusormet
ja nyt ne ovat viemässä koko roskan
aina sielua myöten.

Eivät sentään kaikki halua höpsähtää;
löytyy vielä monia elämään yksinkertaisen inimisen
yksinkertaisen kursailematonta,
wanhanaikaisen iloista, mukavaa ja hauskaa,
aina viidenteen ulottuvuuteen siirtymiseensä saakka.

Riettaasti hohotellen jätän maailmasta huolestuneet
juoksemaan tukka putkella, tie sonnalla sivuryöppyä;
pitäkööt tunkkinsa.

Yksittäinen ihminen voi kyllä vastustaa,
jopa sanoutua irti näistä nykykotkotuksista,
muttei tietenkään voi pysäyttää niiden etenemistä;
vastustan vastustamistakin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 12. huhtikuuta 2018

KiPU


KiPU

Kaikki satava tästä eteenpäin;
lumi, vesi, tomu, hieruan hiekka,
tai mitä muuta luonto keksiikään -
on kuolemaa tälle talvelle.

Sen kamppailua - siis kuihtuvan talven -
voi seurata vilpittömin mielin;
omaa eloaan sietämättömästi keventäneenä,
ihan vaikkapa wanhan intialaisen fakiirin tapaan,
työntäen paksua äimää toisen persuun,
itse siitä kipua tuntematta lain.

Rupusakkilaisena odotan kiihottuneena - kieli lipoen -,
ilmastoinninmuutoshallusinaatioon antautuneilta
"tuorennettuja elämänohjeita rupusakille".

Siihen saakka on vain tyydyttävä seuraamaan
luonnonilmiöitä suun ääret ymmyrkäisinä,
silmät muljautettuna äärimmilleen seisomaan.

Wanha ystäväni Platon -
jostain ennenmuinoisen historian tunneilta -
muistutti aikoinaan kirjoitetun tekstin olevan
perin onnetonta, koska se jää kovin helposti heitteille,
eikä se pysty puolustamaan itseään.

Procul harum.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

VANKi


VANKi

Tuntuu ihan siltä nyt juuri,
kuin olisin jotenkin oudosti jäänyt tämän valtavan,
huikaisevan hyisen meren vangiksi
koko jäljellä olevan ajan loppuun;
ilman oikeutta valittaa Hovioikeuteen.

Tuo sykkeinä rantautuva vuoksi suggeroi,
eetokset keinuvat tahti tahtiin,
tunteet humaltuvat tuuliajolle - lumous velloo -
huljuttaa mielenkuvaa kuin levänriekaleita
tuossa rantaveden lillingissä.

Sarastus kiihottaa mielentilan ymmälle
ja kuin mausteina siihen sekoittuvat lokkien kirut
sekä jostain ulapalta haamuna Haavruuan laulu
sekoittuneena Lähtevien laivojen satamasta
sumun läpi kuuluvaan unettavaan puksutukseen.

Voiko sitä ihmisen poika itselleen enempää haluta
kun tässä veden ääressä jo väkevä sielun rauha;
sumutorven törähdys on herätys elämään.

Sataman äänistä ankarasti kuohuvia tunteita,
pähkähulluina haihattelevia eetoksia
valtoimenaan vilistämässä.

Ja minä märisen riemusta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

VANNASLUU


VANNASLUU

Tuuli seis - mielikuvitus lisää siihen oitis:
"Metsässä ei liikahda lehtikään" - ei varmasti -
kun ei ole puita mailla eikä halmeilla,
mutta onhan noille takaumillekin annettava
aina tilaisuuden tullen ulkoilumahdollisuus.

Eilen oli sellainen tullen - sinisenvalkoinen haltioitutti,
siristytti nokilasit nokallakin -
tuli äkin ankara halu tuulettaa iänwanhoja takaumia.

Loistavaa;
kasvojen orvaskesi ahmi hotkimalla paahdettuja,
auringon paistamia Deevitamiini-pasilleja sen minkä
suinkin sai marraskeden läpi siilattua.

Vannasluu vihjasi jostain tuntemattoman suunnan
leijuvista feromoneista - liekö sekin ollut takaumaa;
nääs ensimmäisestäkään naisenpuolesta ei havaintoa.

Olloonko mokoma jotain länsitieteen nykykotkotusta;
wanhan miehen vomeronasaalielimen oikuttelua -
mistä sen tietää -,
nykyään keksitään oireita ja tauteja ihan solkenaan.

Jos en ens'hätään osaa keksiä mitään raflaavaa,
niin kuitenkin maa-aavan hohtavasta kirkkaudesta:
Huikeaa huikaisua koko orkesteri baletteineen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

MAAULAPOiTA


MAAULAPOiTA

Päivästä näyttää tulevan loistelias,
ehkäpä taas syntyy upea tila avarruttaa maailmaa;
toki sikäli mikäli luoja suo
sekä ne muut vakilitaniat huomioon ottaen.

Ensisilmäyksellä taivaanpiirillä ruokailee
jotakuinkin hääppöinen lammaskatras Cumuluksia;
niistä tuskin on vaivaa
kun tuulikin tuntuu ehdottelevan yhteistyötä -
vähäistä -,
Pohjan akalle,
sellaista vain tilastomielessä tapahtuvaa.

Jahka tästä jahkailusta elämmä yli,
saatamma Tundran tyttären kera oijustaa ulos
ja kaarrella vallantien kautta ylemmä vastamäkeen.

Jossain siellä sitten;
näkemää hahmoteltuamme,
vasta päätämmä millekkä alamme;
syönnymmäkö jahtaamaan siipiniekkoja,
vaiko tihrustamaan kuvakulmia mahdollisille otoksille.

Kaikki on mahdollista tässä avarassa selkosessa,
jossa maaulapoitakin piisaa silmänkantamattomiin,
niin että äkkinäistä hirvittää jo puiden puute,
Arktisesta hysteriasta puhumattakaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

TUSKA


TUSKA

Aikansa kutakin,
lopulta kenkäillen henkäilemään kalinarantaan;
kuuntelemaan kivien kasvamista -
monivuotinen talvihaave -,
aaveena leijunut höllempien eetosten seassa.

Että pitikin muistaa lastata konttiin lumikengät,
ynnä niiden seuraksi hankitut tanakat alumiiniporkat
Svedustanin ylijäämästä;
nyt oli millä tulla äärelle.

Hikihommaahan se lumikenkäily,
ilkitahallista itsensä kurittamista jalat harallaan,
ritilöillä vuorotahtiin lampsien;
huippukohdissa eteenpäin laahaten,
upottavissa paikoissa ankkana vaappumalla -
nostaen laskien peräperää.

Vaan täällä perillä sitten taivaallinen rauha,
kivet kalisevat samaa tarinaa kuin kesällä,
joissain paikoin kuorrutuksena kihisevää hilettä.

Tuska purkautuu,
riettaita ryöttäsyntisiä ajatuksia karkailee;
jos tämä ei olisikaan vain viaton hiekan synnytyslaitos,
miten mainio paikka parviälylle ihmisten kivittämiseen;
ei vuosikausiin kivipulaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

AAMUHERNE


AAMUHERNE

Sataa niin sikeään
että hernerokkasumuun tulee reikä joka pisarasta;
se alkaa muistuttaa ihan näkimissäkin jo
pikemminkin kolmiulotteista neulamuikkuverkkoa
eli lävikköä eli siivilää eli sihtiä,
kuin sitä miksi sitä hassusti sanotaan.

Olennaista on myös eräs vaatimaton,
toki kovin oleellinen yksityiskohta;
tästä sumusta puuttuvat lihan retaleet
siinä missä rasvaiset läskipalluratkin killumasta,
reikiä sentään piisaa liki emmentaalimaisesti,
ellei jopa paremmin tässä aamun harmaassa.

Tuo nyt ei vielä mitään;
silkkaa helinää vain - kosteahkohkoa hölynpölyähköä -,
mutta kun sataa niin sakeaan,
ettei uksi mahdu pihtipielistään urkenemaan.

Sentään pitäisi päästä jollain aikaa uloa haistamaan;
ei tässä osaa koko päivää sisäpiirissä vermiä,
uloskäynnistä on muodostunut kutsumus - rutiini,
millä nimellä sitä kukin kutsuneekin.

Ehkäpä ihan mielen virkistykseksi vain
kannattaa tänä harmaana vaihtaa pekoni-muna
kotikutoiseen aamiaishernekeittoon.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

KORKEA VEiSU


KORKEA VEiSU

Kun kapuaa niin korkealle jotta huippaa
ja siinä tuoksinassa vielä liioittelee saavuttamansa
huipun lukeman tyypilliseen runoilijain tapaan
ainakin kolmin - ellei peräti nelinkertaiseksi -
huomaa aika helposti maailman erilaisena
kuin miltä se kätellessä tuntuu.

Näin noin kuudensadan metrin korkeudella nyt -
parahultaisesti
ja sitä myös muistiin merkitään;
mustan nahkakantisen muistikirjan sivulla rapisee.

Länsimainen tiede tuntee tapauksia
joissa luomakunnan kruunun saavutukset
on jopa kymmenkertaistettu tinkimisvaran
tai kohtuullistamisvaatimusten takia,
niin että se on sitten siinä;
tuon kanssa vain joutuu elämään,
vaikka korkealta näkee sen yli.

Ei se ole ihme eikä mikään,
jos osa soutajista tuossa tolassa katoaa,
haihtuu vähin äänin takavasemmalle myötäleeseen;
tyytyy poissa pysyttelemään koko loppuikänsä.

Hupakkokulttuurille täytyy antaa estradi nyt,
jotta jaksavat wanhoina istua katsomossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.