SEMiNAARiELÄMÄÄ
Olin tulossa Sevetintietä Näätämön suunnasta omien kuvatushaihattelujeni parista. Pureskelin jossain humettini uumenissa hautumassa olevaa nippelitiedonsiementä seminaarista, josta autoradioni hetki sitten kailotti. Tiesin että seminaarilla (lat. seminarium) normaalisti ymmärretään tyypillisesti yliopiston syventävää kurssia, jolla osallistujat esittelevät kurssia varten valmistamiaan tutkimuksia.
Seminaari voi olla, niin kuin kaikki hyvin tietävät, myös pappiskoulutusta tai kansakoulunopettajille koulutusta antava laitos. Molempien merkitysten etymologia on lähtöisin latinan sanasta semen, siemen.
No-joo, tuota mietin kuni Nitzijärven parkissa vettä heittäessäni ja uutta keittäessäni tapasin kolleegani, samanlaisen joutilaan taivaanrannanmaalarin ja haihattelijan kuin itsekkin.
Hän oli tulossa hillaseminaarista Ivalosta. Siellä oli tonnin hintaista seminaarilippua vastaan opastettu kädestä yöllä pitäin että hilla kasvaa ja esiintyy suomailla ja jängillä. On väriltään kypsänä keltaista ja paleltuneena harmaata kuin suden turkki. Sisältää luita ja että inmiset ovat yhtä hulluna sen perään kuin.
Kaikille seminaarin kunnialla selvittäneille oli lopputulemassa jaettu parin tonnin arvoiset hillalasit joilla hillat löytyvät takuuvarmasti jängästä tai korvesta.
Takuulapussa oli lukenut ISOLLA, että rahat takaisin jos lasit eivät toimi.
Krapula sillä näytti olevan, josta päättelin että seminaari oli tuottanut tulosta järjestäjille ja laillistetulle wiinanmyyjälle.
Olihan se kuulemma muudan kiinteistöpisneksen asiantuntuntija niitä heti käynyt Hanhijängässä testaamassa sunnuntaiaamuna aamupalan jälkeen - niitä hillalaseja, kun sillä oli ollut raittiin ilman puute ja palattuaan valitellut että ei löytänyt yhtään mitään hillaan viittaavaakaan, ei edes lehtiä sieltä jängästä.
Seminaarin vastullinen järjestäjä oli todennut siihen että, no siellä ei sitten ole. Niitä hilloja! Sitten!
Kun siinä erosimma ja parkista läksimmä niin minullahan alkoi heti suuret summat humeetissa raksuttaa. Ihan omasta päästä hokasin jonkun tovin ajettunai, että kannattaisi ehkä järjestää vaikka syntymäpäivä-seminaari, vaikken niistä juhlista muuten niin piittaakkaan. Mitä hohtoa on juhlia wanhettumista ja rypistymistä?
Mutta jos esimerkiksi olisi tarvetta uusia kuljetuskalustoa tahi muuta vermettä ja vempainta niin silloihan tuollainen seminaaripohjainen avokätisyys olisi kuin taivaanlahja.
Siinä ajellesani soitin kirjapainoon yhdelle tutulle ja sanelin seminaakutsun ja piletin tekstit ja tilasin molempia tuhanen kappaletta.
Kyllä se hieman mutisi tonnin hintaisesta lipusta joten käskin laittaa pilettiin että sisältää alvin. Siihen tyytyi ja lupasi panna hösseliksi.
Seuraavaksi soitin Itellan markkinointipäällikölle kysyäkseni josko tuo sponssaisi minulle postimerkit. Kun sihteeri sai tietää asiani, niin ilmoitti että päällikkö on lomalla. Toistaiseksi. Eikä tiedetä milloin tulee vai tuleeko olenkaan. Näillä oudonnimisillä entisillä valtion yhtiöillä on ollut viime aikoina kovin tuulista.
Totesin hänelle että ei kai auta kuin luottaa siihen että seminaarikutsuni vastaanottajat lunastavat itse lähetyksensä.
Sihteerihenkilö tuli heti iloiseksi ja äänensävykin muttui. Hymyäänellä tämä iloinen tyttö ilmoitti että summa ei ole Itellalla kummonenkaan - hänestä ainakaan; puuttuvien postimaksujen lisäksi kun heillä peritään vain muodollinen €2,00/lähetys, mikä tekkee ilman alvia €1,64.
Toivekkaana ajelin wankkurille ja vakaasti päätin, että, jos syntymäpäiväseminaarista jää jotain rahoja yli, niin lahjoitan ne hyvin kernaasti koirujeni koiranruokarahastoon ettei hyvä raha mene ihan hukkaan.
Olin tulossa Sevetintietä Näätämön suunnasta omien kuvatushaihattelujeni parista. Pureskelin jossain humettini uumenissa hautumassa olevaa nippelitiedonsiementä seminaarista, josta autoradioni hetki sitten kailotti. Tiesin että seminaarilla (lat. seminarium) normaalisti ymmärretään tyypillisesti yliopiston syventävää kurssia, jolla osallistujat esittelevät kurssia varten valmistamiaan tutkimuksia.
Seminaari voi olla, niin kuin kaikki hyvin tietävät, myös pappiskoulutusta tai kansakoulunopettajille koulutusta antava laitos. Molempien merkitysten etymologia on lähtöisin latinan sanasta semen, siemen.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
No-joo, tuota mietin kuni Nitzijärven parkissa vettä heittäessäni ja uutta keittäessäni tapasin kolleegani, samanlaisen joutilaan taivaanrannanmaalarin ja haihattelijan kuin itsekkin.
Hän oli tulossa hillaseminaarista Ivalosta. Siellä oli tonnin hintaista seminaarilippua vastaan opastettu kädestä yöllä pitäin että hilla kasvaa ja esiintyy suomailla ja jängillä. On väriltään kypsänä keltaista ja paleltuneena harmaata kuin suden turkki. Sisältää luita ja että inmiset ovat yhtä hulluna sen perään kuin.
Kaikille seminaarin kunnialla selvittäneille oli lopputulemassa jaettu parin tonnin arvoiset hillalasit joilla hillat löytyvät takuuvarmasti jängästä tai korvesta.
Takuulapussa oli lukenut ISOLLA, että rahat takaisin jos lasit eivät toimi.
Krapula sillä näytti olevan, josta päättelin että seminaari oli tuottanut tulosta järjestäjille ja laillistetulle wiinanmyyjälle.
Olihan se kuulemma muudan kiinteistöpisneksen asiantuntuntija niitä heti käynyt Hanhijängässä testaamassa sunnuntaiaamuna aamupalan jälkeen - niitä hillalaseja, kun sillä oli ollut raittiin ilman puute ja palattuaan valitellut että ei löytänyt yhtään mitään hillaan viittaavaakaan, ei edes lehtiä sieltä jängästä.
Seminaarin vastullinen järjestäjä oli todennut siihen että, no siellä ei sitten ole. Niitä hilloja! Sitten!
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Kun siinä erosimma ja parkista läksimmä niin minullahan alkoi heti suuret summat humeetissa raksuttaa. Ihan omasta päästä hokasin jonkun tovin ajettunai, että kannattaisi ehkä järjestää vaikka syntymäpäivä-seminaari, vaikken niistä juhlista muuten niin piittaakkaan. Mitä hohtoa on juhlia wanhettumista ja rypistymistä?
Mutta jos esimerkiksi olisi tarvetta uusia kuljetuskalustoa tahi muuta vermettä ja vempainta niin silloihan tuollainen seminaaripohjainen avokätisyys olisi kuin taivaanlahja.
Siinä ajellesani soitin kirjapainoon yhdelle tutulle ja sanelin seminaakutsun ja piletin tekstit ja tilasin molempia tuhanen kappaletta.
Kyllä se hieman mutisi tonnin hintaisesta lipusta joten käskin laittaa pilettiin että sisältää alvin. Siihen tyytyi ja lupasi panna hösseliksi.
Seuraavaksi soitin Itellan markkinointipäällikölle kysyäkseni josko tuo sponssaisi minulle postimerkit. Kun sihteeri sai tietää asiani, niin ilmoitti että päällikkö on lomalla. Toistaiseksi. Eikä tiedetä milloin tulee vai tuleeko olenkaan. Näillä oudonnimisillä entisillä valtion yhtiöillä on ollut viime aikoina kovin tuulista.
Totesin hänelle että ei kai auta kuin luottaa siihen että seminaarikutsuni vastaanottajat lunastavat itse lähetyksensä.
Sihteerihenkilö tuli heti iloiseksi ja äänensävykin muttui. Hymyäänellä tämä iloinen tyttö ilmoitti että summa ei ole Itellalla kummonenkaan - hänestä ainakaan; puuttuvien postimaksujen lisäksi kun heillä peritään vain muodollinen €2,00/lähetys, mikä tekkee ilman alvia €1,64.
Toivekkaana ajelin wankkurille ja vakaasti päätin, että, jos syntymäpäiväseminaarista jää jotain rahoja yli, niin lahjoitan ne hyvin kernaasti koirujeni koiranruokarahastoon ettei hyvä raha mene ihan hukkaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne