VESiTULiVUORET

VESiTULiVUORET

Mikä monien monien feromonien tulva;
varhaista kevättä pukkaa -
liianko varhaista, parhaista parhainta -,
sen näkee vasta jälkikäteen,
kuten ne wiisaat
joiden silmä sijaitsee hassussa paikassa.

Räystäät ovat menneet ihan sekaisin,
valuttavat tippoja sellaisella wimmalla,
että seinän nietos on täynnäns' kulppoja,
vierivieressä somassa rivissä törröttävät
nämät somat jäätyneet vesitulivuoret.

Hyönteisetkin ovat härillään,
eilennä muudan takajalkaan haavoittunut valaskala;
no eikös vaan se peijooni kavunnut kutemaan
tuohon meidän silmien eteen,
tuohon lahden suun karille.

Siinä kuti päivän karimetsojen seassa,
ei piitannut kintaallakaan troolareille
jotka puksuttelivat eeskahtaalle koko päivän,
osa nuottia vetäen,
osalla rytmi ihan kohdallaan.

Vaan hylkeeksipä tuo sitten illemmalla paljastui;
oli liian vähäpätö valaskalaksi lintukirjan mukaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KOHTAUS

KOHTAUS

Tämä oli nähtävä,
oli tuleman - se oli tiedossa,
kohtaus kultaisella kehrällä jällin kera -,
muttei tarkkaa arviota;
sitä nääs ei enää ihan joka otokseen kehtaa
alkaa tähtitiedettä sorvaamaan.

Vaan tulipa tuo kuiten ja on mukavan näköinen,
ettenkö sanoisi jopa soman - tuossa asennossa;
ripaus wanhaa aikaa ja kulttuuria,
kipene riittiä vaikka kuoleman tuoksu puuttuukin.

Sitä ihaillessa näkee siinä näkymättöminä
nyt roikkuvien turskien muuttuvan
mielenkuvissa näkyviksi;
apposen ammolleen jäykistyneitä suita
haukkomassa viimeisiä henkäyksiä Äiti merestä.

Äänimaailma yhtyy tunnelmaan,
jostain Vaigatsin suunnalta vyöryy maininkijono,
katkeamattomana tulvana se ryöpyttää murtajaa.

Lokkilintukatras pyrähtää kaijalta kirkuen,
hajoaa joka taholle
kun vuorelta liitää niiden ylle ruskea surma.

Aurinko nousee niin kuin vain se osaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

Ei PÄiVÄÄKÄÄN

Ei PÄiVÄÄKÄÄN

Olen wanha valkoinen mies,
rapistuvasta näöstäni huolimatta näyttää
hereähkö esteettinen havainnointikykyni yhä toimivan;
kulmakarvani kohoavat helposti lieriä hinkkaamaan
ulkoilevien piukkojen trikookuosien toimesta.

Samoin käy kyllä silloinkin
kun luonto järjestää tiatteriesityksen sitä tehen;
toki tarkoituksenaan ei liene ketään hämmästyttää,
vaan vain toteuttaa sitä oman moninaisuutensa
yksilöllisen upeaa satunnaista sattumaa.

Kaiken kaikkiaan sitä joutuu monasti
ulkona luonnossa liikkuessaan vaan hymyilemään,
tirskahtelemaan pahakurisen penikan lailla
havaintokyvyn yllättäissä housut kintussa;
joskus jopa aivan sananmukaisesti.

Se on elinvoimaa,
eliksiiriä jolla ladataan sielua,
williinnytetään mielikuvitus haihattelemaan;
antamaan piut ja paut kaikelle totiselle hössötykselle.

Arktisen hysterian saama ote tuntuu yötä päivää -
niskasta aina pers'haaruihin saakka
ja hyvältä tuntuukin;
päivääkään en vaihtaisi pois.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KEVÄÄN KÄÄNTÖPiiRi

KEVÄÄN KÄÄNTÖPiiRi

Tuhti lounas puhaltanut itsensä puhki,
puhti on pois;
talven kynnet murskattu - ainakin toistaiseksi,
karstanteen päällä kimaltelevat helmiäisinä tähteet.

Voihan se vielä tästä nousta,
innostua riivatussa hullun kiimassaan,
järjestellä julmankin huhtikuun äkeyksissään
tai kehitellä jonkin muun jolla raa'asti yllättää;
arvaamaton kun on,
eikä minkään ennusteen sisällä tahdo viihtyä.

Mutta katsellaan sitten ajallaan,
nyt suolavesi paennut niin loitolle,
että sen ääntä ei enää kuule;
siellä etäälläkin asettuu tyveneksi.

Tuuli hymyillee lenseästi - vaikutusta ei tunne,
hiljaisuus on silmiin pistävä,
vaikka jo puolisen aika;
eipä mistään päin vielä osaa puhaltaa.

Kevään kääntöpiiri;
olkoon tämä Arktisen hysterian merkkitapaus,
pyhitän lempeän tuokion Naialle,
vapautan sieluni nauttimaan
ja vavahtelen hereästi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TURPAHÖYLÄ

TURPAHÖYLÄ

Haavi auki;
kintaat tipahti vilahtain kahta puolla polanteelle
ennen kuin suu kerkesi kunnolla kissiä sanoa.

Täkäläisen fermerin mustankirjava oinas -
mustin sielultaan - ryöttäsyntisin kaikista -,
kopsuttelee vastaan turpahöylä suussa - aamolli,
tapaillen kiperää Ievan polkkaa.

Pudonnut Igvarilta vehje pers'taskusta lampolaan,
tämä rietas löytänyt - ominut,
napannut nyppyhuuliensa väliin.

Hyvänä ihmisenä - etenkin elukoiden suhteen,
sitä osaa kuvitella sielunsa silmin
kuinka riemastuttavan onnen tunteen saanut
kun on ensimmäinen nuotti julki pärähtänyt;
täytynyt olla siinä jotain mystistä sinistä,
sen verta muikealla virne tuolla syntisellä.

Väistämättä tuo otus oitis nostaa esiin takauman
jostain taannoisesta kesäyön unelmasta Ekkerøyssä;
uuhien kiimasta sokeina uhitteleva oinaskatras;
johtava yksisilmäinen musta kuningas kyyristyneenä.

Kai valmiina harrastamaan yllätysseksiä uuhen
tahi kuvaajan kera.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ANADiGi

ANADiGi

Lumet tulevat tuulen myötä,
poistuvat samalla kyydillä;
tämän talven valkokatteesta jäljellä rippeet
läikikkään kotitunturin kupeessa,
lunta enää lommoissa - kummut puhki tummina.

Satunnainen huntu toisinaan tasoittaa näkyä;
sarastuksen voimistuessa punerva haihtuu
ja tilalle asettautuu merellinen kuulaus,
toki vasta keltaisen vaiheen kautta.

Värinäytelmät ovat kyllä loistavia,
suorastaan käsittämättömän upeita;
ja valmiina kuvattaviksi,
toki niinhän net lienevät olleet jo vuosituhansia.

Sielua kismittää hyvinkin kovin
kun päättämättä on yhä että analogiallako -
vaiko digitaalina alan väsätä otossuunnitelmaa;
siitä nääs ei tunnu tulevan tolkkua kuni tokenen.

Kummassakin järjestelmässä on tällä erää
elettävään elämään nähden liian paljon jossia.

Ehkä toistaiseksi vain tyydyttävä
hurmaantuneen sielun maalaamiin
sanallisiin otoksiin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MUSTA RASiA

MUSTA RASiA

Myötämäessä tulee vastaan miesolettama,
iän kovettama vöyrin oloinen poloinen;
nöyrä silti luonnon eessä kuten pitää,
muuten täällä ei nää mitään.

Kamuaa sellaisin elkein;
kuulen tuulen läpi käheän ähinän ja rähisevän ärjyn,
melkein päälle käyvän luulen.

Mut' ei hätää - ei mitään mätää,
se toista koipeaan toisen perässä vetää
ja sinnillä vastaseen puskee,
kiroja lukien - kepillä tukien.

Rensselit rellulla yllä kalliimmasta päästä;
se näkyy jo kauas,
tuoksuu parhaalta mitä rahalla saa,
mutta mitäpä sitä siitä,
jos kerran hevoisella pääsee.

Kohtauksessa vain kaksi sanaa,
toivotan hyvää jamaa,
näkyä samaa kuin itsellä mäen päällä tällä säällä.

Upea tuhahdus ja onea urahdus;
arvioiva katse hakee jotain kaukaista asiaa,
palaa kouran mustaan rasiaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TYYNTÄ JA MYRKKYÄ

TYYNTÄ JA MYRKKYÄ

Suolavesi lilluu ihan ilman pilkollaan,
ei mitään hätää tai syytä hytkyä;
somimoilleen olisi olla aloillaan - ihmisiksi -
kuten tavataan sanoa levottomille.

Tuulta on juuri sen verran nimeksi
jotta viiri kykenee huokailemaan roikkuessaan;
toisaalta kyllä laiskansutjakat eleet eivät innosta,
puhti kaikkeen joutavaan häsyämiseen on pois.
Se on myrkkyä.

Hät'hätää viitsii katsella tyvenevälle ulapalle,
tosin värikonsertista saa ladattua hieman intoa;
aava erottuu hyvin - horisontti,
samoin merisavun kynsistä vapautuneet tunturit,
jopa Kalastajasaarennon ohut kohoumaketju.

Noilla mennään tämä jysähtänyt pysäys;
ei taida kovin pitkään tätä onnea piisata -
että tuulta joutuu katselemaan
maailman kaikista ilmansuunnista,
kyllä se pian jostain alun saa
ja hönkii seuraavan viikon tahi pari.

Länsimainen säätiedemies tuntee lukemattomia
hyviä tuulia jotka ovatkin loppupeleissä pahoja
kun toimivatkin vastoin niille määrättyjä suuntia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

NAURiSMAAN AiDAT

NAURiSMAAN AiDAT

Tohisee lupaavasti - vain vislaus puuttuu,
idän pikajuna Putinovits saapuu laituriin kaksi,
seuraavat pari vaunua laituriin kolme
ja viimeinen - ensiluokan vaunu varmaan -,
suoraan aseman sisään.

Matkustajia pyydetään irrottamaan laskuvarjot
sekä siirtymään jalkapatikassa pylväistä
ynnä semafooreista tai vastaavista alas.

Miten se onkaan juuri kuluneena talvena
osannut osautua puuskuttamaan kaakosta kovin,
onpa itäkin harrastanut samaa;
tässä on jotain niin outoa että se mietityttää.

Ne iänwanhat vallan tuulet - Luotto-luode
sekä Louhi pohjoisesta koillisesta;
kovin on vähäiset omakohtaiset havainnot,
josko aivan maistiaiset vain,
eikä niitä lempoja ole juuri kirjattu tilastoonkaan.

Naurismaanlumiaidat töröttävät joutilaina.
tappavat aikaa rintuuksissa noloina poloina jonoina;
työttömyys, tarpeettomuus, lumettomuus
saa ne pikku hiljaa ränsistymään.

Ehkä uskoa toisi Pohjan akan ätäkkä lumimyrsky.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

YLiKYPSÄ

YLiKYPSÄ

Rikkoontunut appelsiini lojuu jäisellä bulevardilla,
heitteille jätetty - loukkaantunut näkyy olevan,
selän puolessa vasemmassa kyljessä lommo,
josta valahtanut mätää polanteelle.

Kumarran äheltäen
ja noukin sen talteen;
hautaan sitten sulan maan aikana rantapuuksi.

Ihmisoletuksen tekeleitä,
ei ole sangen uskottavaa,
että joku muuttolinturiepuparka
olisi jaksanut sen napata kenties jostain;
ehkäpä vaikka epsanjalaisesta tarhasta
ja kiikuttaa sitä tänne saakka nokassaan
vain havaitakseen sen olevan osittain ylikypsä.

Vaan mistäpä tuon tietää,
tutkimattomat ovat €U-herrain tiet;
lähdettävä on siitä jotta kaikki on mahdollista -
mahdotonkin -,
jos ihminen on kyseessä.

Mitä luonnottomampaa luonnonvastaista,
sitä taatummin siinä on ihmisotuksen sormet pelissä.
On se jo nähty,
vaikkeikaan ihan kaikkea lopullista vielä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SUOLAA

SUOLAA

Taas voitelee,
ankara wimma ruoskii kasvojen paljasosia,
hyisen kosketuksen tuntee aina munaskuita myöten;
mistä osaakaan tuo lempojen lempo
ujuttautua sisimmänkin hyytävään?

Sielun salaisetkin sopukat se voitelee tuosta vaan,
koskettaa hurjuudessaan niin,
että huojuttaa - mielen puolikas ravistaa,
toisen koettaessa karistaa tunnetta onnistumatta.

Linnunlihoille karahtaneet ihoalueet törröttävät,
piikit jo kavahtaneet pystyyn neulamatoiksi,
jäisten kusiaislaumojen rampatessa kivikylmin jaloin
niskan ja selkäpiin väliä värisyttäen.

Pureva vinkka ei anna periksi - päinvastoin,
panee kaikkensa peliin,
hyökkää sellaisina puuskina
ettei aluasusta irtiolo onnistu;
aina jollain kulmalla jääkylmä lieve osuu säväyttäen.

Tätä jatkuu, jatkuu ja jatkuu,
aamusta iltaan soittaa samaa nuottia,
samasta suunnasta;
suolaa lapioidaan saavitolkulla merenpuoliseiniltä;
elämä senkus vaan on.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

iHMiSHiiRiÄ

iHMiSHiiRiÄ

Vaitelias hiljaisuus kattaa kokonaisuuden,
vain raivoisa -
berserkkinä riehuva suolavesi käy hullun lailla
haavoittuneen aallonmurtajan kimppuun;
lyö, räimii, ryöpsähtelee vasten,
mielipuolisella hurjuudella vastustaa
sen tielle väsättyä estettä.

Maailman mittakaavassa aivan liian vähäpädöillä
ihmishiirillä ei mitään vastaansanomista
ja miksi pitäisikään;
hyvin piisaa että kukin viitsii olla olemassa
sille suodun aikansa - sitten joutaakin pois.

Meri,
tuo toisinaan hullu ja ankara elämän äiti,
toisinaan lenseän tyyni sekä ihana,
lempeässä sylissään elämää antava ja kantava;
samassa mitassa taas ikuinen,
niin ikuinen että - sekä eteen- että taapäin.

Voi vain loitompaa ihailla sen äyskintää
kun se kaikella voimin ärjyy,
tuulen wimma apunaan ryntää kaikkea päin;
rynkyttää, ryskyttää ja pieksää,
niin että näky hurmaannuttaa
ja saa myötäelämään ryöttäsyntisen sielunkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KOLO

KOLO

Näytelmä jatkuu,
tuivertaa,
ahava ruoskii avonahkaa - vaan kirkasta on -
puutteen korvaava osa korvataan puuttumattomalla;
vesikeli vesirinkeleillä - frouan tekemillä.

Ne nautitaan oikeaoppisesti kallion kolossa
kaasukynsitulilla kiehautetun kohven kera;
halkaistut voilla kuorrutetut
ja kyytipojiksi päälle ladotut
sekä viikatut tuoksuvaiset Metsästäjäsiivut
vievät kielen lisäksi näön -
maailma saa tulla ihan missä muodossa tahtoo,
mitä sitten.

Alhaalla laaksossa maanmatosia -
kärpäsen paskan kokoisia -,
matelemassa sinne tänne;
kyllä kelpaa puuhaa osoitella,
tuossa kelissä tuoksinaa syntyy solkenaan,
sikäli mikäli vain viitsii liikkua,
siirtää tossua toisen eteen.

Kaunistakin se on,
ihmisten häärintä askareissaan,
ainakin näin laiskamadon silmin;
lojuessaan luojansa vuorenkolossa hyvässä olossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LiRU

LiRU

Ennätysten ennätys,
lumesta puhtaaksi puhallettu musta kallion kieli,
sen päällä luonnon kovertumassa lampare;
auringon helotuksessa pientä uraa myöten valuu
varhaiskevään ensivesi.

Ilmiselvä,
täysin vesiselvä sula vesi;
liruu kolosesta reunan yli,
pulppuaa tulvivan vulvan tapaan,
pärskyttää mettä rosoisen pahtaan kupeella,
pisarat rei'ittävät lähitienoon lumen.

Loistava alku,
vaikka katoaa jo parin metrin päässä koko liru,
pulterin taa kasautunut kinos ahmaisee sen.

Silti edessä saattaa olla loistava menneisyys;
kenties tuo noro antoi eliksiirinsä
jollekkin niillä tienoilla viihtyvälle ruusujuurelle
joka sittempänä julistaa elämää omalla karulla
ja koruttomalla kauneudellaan.

Katsojan työksi jää laittaa muistokivi -
taikka vaikka parikin - toisensa päälle;
vinkiksi sulan maan aikana tarkistettavasta paikasta,
loppupäivä jatkuukin sitten tasaisemmissa merkeissä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

EHKÄ

EHKÄ

Tulta jo tekisi mieli,
vaan joskohan vielä siirtäsi;
antaisi himon yltyä,
kuni sitten vasta äärimmäisessä wimmassaan
saisi tarttumaan alumiinilapion hantaakeihin
ja sonnustautumaan luomistyöhön.

Pienestä on kiinni,
mitättömästä vähäpädöstä -
pari metriä pitäisi nietosta lohmia;
aukkoa reistata aukoa lunta takakäteen lappamalla,
vasta sitten käristyneen makkaran makuun.

Kehtuuttaa -
jos saisi himoaan pidäteltyä vielä jonkuhkon tovin,
ehken hyvänkin,
niin luojahan se kiiruhtaisi tulipaikalle avuksi.

Silmissä vilisee paistuvien rasvatappien näkyjä,
haistimeen tunkee jostain takaumasta
erinomaisen ankaraa aistinautintoa;
vavisuttaa -
vartalo läikkyy kuin tiineeksi täytetty päälari,
ketarat huojuttavat päätä myöten kaikkea -
hattuakin.

Ehkä tässä on jo riittävästi syytä toimia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

VANOJA

VANOJA

Niin upea päivä - pulut uivat,
lokit kelluvat;
nuoret kotkat pysyttelevät paikoillaan ilmassa,
eikä kyhmynokkia näy.

On hiljaista,
kaiken tuon mekkalan keskellä jättimäinen aurinko;
loistaa ilmielävästi - selvästi kenenkään usuttamatta,
omasta toimestaan,
osannee vissiin ajatella itsekseen - itsenäisesti.

Muuaalla maailma jatkaa tavanomaisesti,
lahden poikki lentävä maitokone jättää vanat,
lahden poikki puksuttava troolari jättää vanan
bulevardilla lykittävä rollaattori jättää vanaa
jonka kyllä korjaa lumityökone oitis,
mutta että vanan se jättää sekin;
sitä vaan ei nää kun se on niin leveä.

Kivijalan tyvellä ruohon poikanen suunnittelee
alkavansa hetimmiten vihreiden ehdokkaaksi
jahka jää ja lumi vain sulaa sen yltä;
toistaiseksi tyytyy jääpoltteen nostamaan kiimaan.

Vuonon rannalla kaikki sujuu tietenkin
pilkulleen säädetyssä järjestyksessä -
muuta mahdollisuutta kun orastavalla keväällä ei ole.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

OTA NÄiSTÄ SELVÄÄ

OTA NÄiSTÄ SELVÄÄ

Teot juoksevat edellä
ja astuvat aikaa myöten vastaan;
taiteellinen laiskuus - mitä lempoa se lieneekään,
ehkä apuraha-anomusten välttelyä pohjimmiltaan
tai siihen suuntaan.

No yksi sellainen tuli taannoin kohden
ihan tavanomaisella pääntuuletus kävelyllä,
piti väistää ankarasti vasemmalle -
sellaisella tuoksinalla tuli - tuohtuneena.

Rannan puolelle täytyi kahloa santaisessa lumessa;
siellä sitten osaaottavaisena nyökytellä,
kaikin puolin ymmärtäväistä näytellen
aina mimiikkaa myöten.

Pakko oli ihailla välillä Arktisen hysterian ilmiötä,
värillistä ilmaisua joka ei sutia eikä pensseliä kaipaa,
sitten taas kiinnostuneen oloisena kuunnella,
kuinka jotkut haista paskat aina saavat
kun taas todelliset nerot erotetaan
saajien joukosta kokonaan pois.

Eikä siinä vielä melkein kaikki,
vaan elkein yltyvä tuuli ruoski jäisin pisaroin kasvoja,
sai kirkumaan kivusta kilpaa lokkiparven kera
ja lopulta ahava raastoi sen kokonaan puhtaaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ViTSKUTUSTA

ViTSKUTUSTA

Eipä silti,
saattaa sitä tässä iässä kuulla
jo hyvinkin todenmukaisia harhoja - ihan luonnostaan,
ja saa myös;
etenkin jos ite haluaa.

Silti se vain taas ensimmäisen kerran
pitkästä aikaa sykähyttää
kun tuuli on liki poissa - vuoksikin vaisu paisumaan
ja siten erottaa sirkutusta rannan suunnasta,
luoteen hylkäämiltä törkykasoilta päin.

Johan siinä rinnassa läikähtää;
sielu ottaa mielikuvituksen pers'haaroista
niin sanotun kuvitteellisen otteen
ja tuiskauttaa sen rantamaisemaan haihattelemaan.

Eikö vaan alakin oitis kuulua riukiunrastaan
harmaapääsurukin, isokipuajan
tahi jopa mölyturpiaalin vitskutusta;
etenkään että,
esimerkiksi muiden muassa
meksikonlepinkäistyrannia tarvitsee edes mainita.

Sellaiseen riettauteen kykenee pystymään
kun merisirrien ääntä kuullessaan sulkee näkimensä
sekä antaa mielensä huvitella kuvittelemalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

REiLUA OiREiLUA

REiLUA OiREiLUA

On vain jotenkin sellainen tunne,
aurinko helottaa,
santa kuivuu vuoksen ehtyessä silmin nähden.

Varpuset tirskuvat räystäällä sellaisella vinkeellä,
että vaistomaisesti tällainen wanha huuhkajakin
joutuu tarkistelemaan epäluuloisena pukeutumistaan;
jotta mikä hapsottaa,
onko joku nurinpäin yllä,
vai onko kaikki tarvittava ylipäänsäkään yllä.

Eikä tirskunta edes ehdy,
vaikka kuinka siinä tuoksinassa
vahtaat ulossaolosonnustautumistasi.

Ja kun siitä pääset,
niin Kammanilta liihottelee riettaan oloisesti
kaksikerroksinen korppi immelmannein,
piruetein ja kaksoislutzein.

Siitä kai on pääteltävä jotain siihen viittaavaa
kuin muka akkakorpilla
oliskin jo nyt juhannus hammeen alla.

Pirskeles - pulujen kuhertelu...
sehän tarkoittaa kevään merkkien ensitulemista;
varhaiskevään ensioireita semmonen meinaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

EHOSTUS

EHOSTUS

Taivaassa on värivirheitä,
ei tuollaista ole olemassa,
ainakaan lempoa ei voi kukaan keksiä,
vaan niin vain näyttää olevan.

Puolikas tai suurin ja piirtein - mittari nääs rikki -
mutta kuitenkin täynnä synkeää.
toinen puoli heleää,
sielun hereäksi saavaa,
mielen sinisillä ajatuksilla täyttävää
ja kielen loputtomiin turhamaisuuksiin sortuvaa
erittäin onnistunutta mainiota.

Tämä päivä koostuu noista;
synkistä taivaan rannoista hulppeine kehyksineen,
upeista kultaisista pilvenlongista
joiden latvoista puunnot ja vuorotahtiin siinnot
osallistuvat tämän draaman ehostukseen.

Päivän päälle tähän suuren näyttämön esirippuun
ikään kuin kehkeytyy jostain aivan tyhjästä juuret,
roikottavat hapsiaiset,
joihin tarrata ahavan paahtamat,
suolaveden käsittelemät kourat.

Sitten vaan karski kiskaisu;
taivas repeää parhaimpaansa kaikkien isoksi iloksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HiRVEÄN KAUHEAN iHANAA

HiRVEÄN KAUHEAN iHANAA

Ilahduttavasti elähdyttäviä kokemuksia täkäläisen
Arktisen hysterian historian siipien kainalosta;
yhä useammin vastaantulijoiden kera sananvaihtoa.

Hyvänpäiväntutuksi tuleminen,
sama menosuunta,
lapsen kärräys - ne herkistävät.

Ei toki miksikään puheripuliksi intoutuvaa,
mutta että kuitenkin yleismaailmalliseen tapaan
muisteluksia entisaikaisista hirveistä tai kauheista,
jopa ihastuttavista talvista.

Lumitunneleita - mäenlaskua yläkerran akkunalta,
monimetrisiä palteita niihin hukkuneine auroineen,
kaikkea sellaista extraa,
mitä tasamaan talven elätti ei osaa edes kuvitella;
eikä edes uskoa ensimmäisellä kerralla,
joskus toisellakaan.

Tämä elettävä vaikuttaa kuuluvan hyviin,
vaikkakin pahin lienee vasta edessä,
odotettavissa on maalis-huhtikuun luoteiset;
ne jotka tuovat veitsenterävää lunta ylängöltä,
sitä jolla ruoskitaan ulkona liikkuvien kasvoja.

Mutta nyt auringon heleä katse pussaa naamaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ASKELEET

ASKELEET

Iltapäivän kävely rantabulevardilla on leppoisa,
tuuli koittaa varovaisesti leyhytellä viirin latvoja,
sitten ei kehtaakaan,
luopuu kerrasta
ja jättää lieheet roikkumaan.

Aamulla syntynyt aurinko kiiruhtaa ehtooseen,
viimeiset terveiset valaisevat,
maanäären takaa juontuu upeita kiiloja;
pilvimassojen suonnat saavat ihastumisia
sekä keskustelun avauksia kulkijoiden kesken.

Koko merenylinen taivaanpiiri on
kuin suuren tiatterin huikean pittoreski lavaste,
omavaltainen sielu maalaa tuohon taustaan Naiaa
kun kukaan ei ole hämmästykseltään estelemässä.

Hämärä asettuu virkaansa,
sinisenharmaat siimekset kolojensa varjoiksi
ja hiljaisuus tasoittuu kaiken kattavaksi runoksi,
sävelettömäksi harmoniaksi,
elämisen sietämättömäksi keveydeksi.

Loittonevien askelten rahina poistuvista anturoista
pikkupakkasen karaisemalla polanteella
on olemassa olevan Arktisen hysterian lisäksi
ainoa merkki kulttuurista täkäläisittäin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ENEMMÄN "chic"

ENEMMÄN "chic"

Arktisen valon siekailematon hurmaavuus,
se koskettaa sielua häikäilemättömästi;
sen verran rutakalla otteella,
että ulos mennessään on oitis - jo uksella -,
huokaistava ensi kerran,
jos meinaa ehtiä jotain upeudesta toteamaan.

Vastavärien täydellinen riidattomuus,
niiden väkisten sovittamisesta ei mitään merkkiä;
täydellistä taiteellista vaikutelmaa taivas täynnäns',
jäljittelemätöntä -,
ilman tarvitsematta sanallakaan puuttua siihen.

Valokuvauksen niin sanottua "clou"-tunnetta
on tullut mietittyä reilut kolmisensataa vuotta;
nooh - runoilijallahan on siihen oma,
valehtelemattomuuteen perustava vapautensa.

Toki siitä vain viimeiset vajaat parisataa,
niitä ihan omin näkimin nähtäviä vedoksia -
siis jostain Louis Daguerren päivistä saakka,
väheksymättä Nicéphore Niépkeäkään.

Ehkäpä viehtymys otoksiin tulee sittenkin
pikemminkin toisintamisen mahdollisuudesta;
aidon kuvaaminen on paljon enemmän "chic".
kuin sutimalla jäljittely suurinpiirteineen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PÄiVÄ KÄY

PÄiVÄ KÄY

Sarastukset virkoavat nyt sellaista hoppua,
etteivät aamunkoit aina näytä pysyvän tahdissa,
eikä aurinkokaan ilman kuuta.

Suurenmoiset huomenen enteet valaisevat itäkoillista,
kirjaimellisesti idästä tulee valo,
kirkastaa tämän länsimaisen hapatuksen hämärän,
kuljettaa viheriöille niituille ne
jotka synkissä pimeissä laaksoissaan
silmättöminä vaeltavat päämäärättä,
sekä kaikki me muutkin.

Auvoisan aamun värisinfonioiden puunnossa,
niiden alla ja huomassa juomassa kuksallista;
suomassa taas jälleen kerran luvan
sielun vallattomuudelle rynniä päivää vasten
ilman ainuttakaan vastalausetta,
ilman aikojaan,
omin nokkineen -
riistosta ja sorrosta tyyten vapaana.

Päivä käy,
voittamattoman auringon päivä lähestyy vakaana,
valon myötä harsuuntuvat aamujen autereet,
vuorten rinteet laskeutuvat tanssien mereen.

Haavruuan suruvoitto kantaa ulapalta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HYTTÄRYYTTÄ

HYTTÄRYYTTÄ

Kyhmynokkain metsästys kiivaimmillaan,
siis noin kuvainnollisesti - oikeastaan ei hajuakaan,
vain muutama silmiin sattunut harhakuvalaukaus.

Vuorolaiva rantausi,
monenmaalaista väkeä partaalla vahtaamassa,
osa malttamattomina odottamassa kongissa
kuivalle maalle pääsyä.

Klonks ja klonks - laakonki laskeutuu,
ensimmäisten joukossa taituroi ranskalaisilla koroilla
sukupuoliolettama -
jotain tuttua siinä on wanhasta muistista,
mutta nykyisinhän sellaiset on pidettävä
visusti omana tietonaan.

Siihen mennessä kun en ole saanut selvää
tuosta hurmaavasta otuksesta,
se on jo ennättänyt koikkelehtinut laiturille
karvainen puuhka kaulansa ympäri - verkkosukissa.

Näpsään salakuvan - maksoipa mitä maksoi
ja päätän salamana tarkistaa mokoman lintukirjasta
oitis pirtin salaisimmissa sinisissä syövereissä,
toki sitten vasta kun hyssyn-hyssynhiljaista.

Niin ja, kyhmyhaahkoista ei merkkiäkään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.