SiiVET
Ne sonaattimaiset kuvat pittoreskeinä,
vaaleanpunaisina hetkinä mielen hämärissä
kun olet saanut puskettua Tundran tyttären
sannan kautta auraamattoman nyppylän päälle,
vastatuuleen,
kärryn kera.
Se on runouden - kulttuurin korkeimman muodon -
kaltaista jumalallista hulluutta;
otsalta tihkuva hiki ja kiipeämisen kiihko yhtyvät,
ihmisvaljakosta riisuutuu työn- ja puurtamisen käsite,
sanojen rakastajalle kasvaa siivet.
Vielä ymmärtämätön hymyilee,
ääneen lausutuilla sanoilla on luottokuuntelija
joka heiluttelee pussitettuja kännösiään;
hyväksyy ilmiselvästi runollisen tuotoksen.
Tuuli kuivaa otsan,
puuskutus asettuu sisäiseen tilaan
ja palo jatkuu vielä syvällä sielun kudoksissa
kun samaan aikaan jo ulkoinen olemus valmiina
ottamaan ankaramman otteen hantaakeista
paluumatkan myötäleen takia.
Onnistumisen sietämätön kutina -
tässä tolassa on syntistä hekumallisuutta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi