sunnuntai 31. joulukuuta 2017

AVOiMESTi


AVOiMESTi

Rannalla taas kerran,
ties jo monennenko paluun jälkeen;
sielu avoimena,
haistimet aistimassa maistellen tuoksua,
sierainaukot ammollaan ahmimassa,
kahmimassa väkevää -
tulvivaa hengen eliksiiriä.

Nokan hormit kiskovat ulapalta virtaavasta
ja luoteen paljastamasta alavasta meren -
valtavan valtameren -
kapean makeaa,
kaiken suolaisen seasta.

Kohinan sylistä leijaileva tuoksu juovuttaa,
kaivaa sielun pintaan,
luovuttaa sen maailman emänsä hoteisiin ehdoitta
ja tasaantuu.

Hengitys laantuu,
kiihko taantuu,
tuntuu taas riemastuttavalta
kun voikin hengittää avoimesti.

Sopii haihatella,
karkuuttaa eetokset hölynpölytykseen,
voi sanoa pahasti hyvästä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 30. joulukuuta 2017

KNALLi PÄÄSTÄ


KNALLi PÄÄSTÄ

Kaikessa herran rauhassa,
ei mitään erityistä asiaakaan,
muttei mitään muutakaan,
kunhan vaan katselemisen mieltä tyydyttämässä.

Joka tapauksessa mäelle nousemassa
kun karnes pentele säikäytti;
ankarasti ärähti - särähtäen - lentoon kavahtaessaan,
jos oli löysät suolessa - oitis housuun livahti.

Mistäpä tuon lemmosta arvaa,
että syö atriaansa ison pulterin suojassa
ja tulee puuskuttajan toimesta yllätetyksi.

No ei sentään tämän pahemmasti käynyt;
oli tätä kotimäkenään pitävältä kotkalta
jotain hiukopalaa kai jäänyt
ja sitä suurella hartaudella natusteli ja nokki.

Toinen kerta samalle reissulle,
sillä lähteissä äkin kärkkäästi sähähtäen puuskahtaa
pikkumajakan taa pujahtanut tuulen pirulainen;
tuiskauttaa knallin päästä vierimään bulevardia.

Kylälle ihmisiin päin,
hyvä ettei lempohinen kiskassut koko päätä;
siinä sitä olisikin ollut selittämistä froualle palattua.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 29. joulukuuta 2017

HÖNKÄ


HÖNKÄ

Kyllä se tuulla viuhotti,
vaan yritykseksipä jäi vaikka kuin;
siivosi maasta laitimmaisimmatkin irtorippeet.

Nekin lautakasan alle piiloon kykistyneet -
siipispankolleen otti -,
huiskautti ylängölle karaistumaan kiteiksi;
sieltä aikanaan Pohjan akan kyydillä
tulevat naamanahkaa ruoskimaan

Muuten kyllä komeaa soitto,
hormissa ulajointi oli jo sitä tasoa,
että luulin Fältin Kallen jääneen mutkineen piisiin;
tuulenestolunkun läpsytys kuitenkin sai huokasemaan,
vinkka siellä vain oli pyrkimässä pirttiin.

Innostui ulkona välillä sellaiseen mourunaan
jotta tuomiopäivän pasuunaksi froua arvuutti;
sitten huoahti kun vilkkuvalorattori myötätuuleen
rantteelta linkosi lunta ja mourusi pois.

Eipä siinä mitään,
ihan normaalinen talvinen hönkä,
ei mitään erikoista - sitä yhtä ja samaa tavallista.

Näiden hönkien takia ei kannata hyllyille
kuukautta pidemmäksi einettä varata.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 28. joulukuuta 2017

KAAMOKSEN VALTAKUNTA


KAAMOKSEN VALTAKUNTA

Viikko seisauksesta,
ei oleellista elpymää sinisessä,
maailma pyörii punattomana;
porot vettyvät nautintoliemeksi revontulilla.

Joku haileaan kellervaan viittaava haituvainen
hyvänä päivänä taivaanpiirillä - horosontin yllä,
ehken - tahi sitten näkimet muistelevat menneitä.

Muuten kyllä sietämättömän ihanan tasainen olo,
isommin ei hytkähdytä mikään,
aika pyörii sen sortin verkkaan,
että on merkittävä erikseen kalenteriin
milloin vuorokausi vaihtui eilisestä huomeneen.

Näitä päiviä ei lasketa mihinkään,
ei kerry mustaa listaa,
sillä sielutonna ei voi tehdä edes ryöttäsyntiä,
tavallisesta puhumattakaan.

Niin on kepiää,
jotta laulaa voisi yhden sanattoman,
tyyten äänettömän virren,
ilman melua ja kolinaa - ilman varjoja ja kaiteita,
vain pelkästä silkasta ihastuksesta vallitsevaan.

Kaamoksen valtakunta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

MUKAVAA


MUKAVAA

Onhan se mukavata muita korkeemmalla olla,
vaan työnsä vaivansa päässä sekin ensin;
ylös pitää kamuta lumenviipymien poikki,
oijustaa paljaista paljaisiin.

Varoa samalla siellä täällä jäätyneitä luiskia,
ettei luottaessaan tuiskahda persielleen
ja ala valumaan myötäleeseen.

Lopulta,
puuskutuksen ja ryöhäämisen kera kiirellä;
resupekan näköinen kaarne katselee kauempaa;
höyryveturillako se tuli
kun nuin puuskuttaa - täytyy pitää varansa.


Ottaa siinä alta kulmain pälyillessään varmuudeksi
omilla siipispankoillaan muutaman harjoituslyönnin;
jatkaa sitten sulkains' järjestelemistä.

Mukavalta se tuntuu sielun sokkeloissa
kun pääsee maailmaa katsomaan pahtaan yli;
siellä huilaa - mitähän jos vislaisi...

...eittämättä väittämättä jossain vaiheessa
kuiten puikahtaa mielessä maahanpaluu
ja silloin ketaroiden huoleton heiluttelu kielekkeellä,
se lakkaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 26. joulukuuta 2017

SLAAViKYYKYSSÄ


SLAAViKYYKYSSÄ

Tulen kaipuu,
se on kerrassaan kummallinen asia;
siihen kun on kerran lapsuudessaan sytöt saanut,
niin eipä se hevin päästä irti.

No ehken sitten maahan palatessa
jo hellittää kynsiään sielusta...
kaiken muun tähellisemmänkin ohessa.

Siihen saakka kuiten,
lienee aivan tyhjä selitellä kehtuutaan - ei tepsi -
kahta suurempi hinku vaan nousee.

Ei auta tulitarpeiden vähättely,
sää ylipäänsä
tahi muukaan laiskansuonipitoinen perustelu.

Ottaa oitis käyttöön hevi-asetukset;
otsalohkoon kihoaa huumaava tervaksen tuoksu,
käristyvän Huilun tuhdin sielua riipivä ripinä
ja esi-isien vallattomimmat ikiaikaiset tarinat -,
ne saavat ylimääräistä puhtia kiihkeyksiinsä.

Laitapa nyt tavallisena tilastoukulina
tuollaiselle wimmalle kampoihin - siitä mitään tule -,
pian aikaa olet kasaamassa kamppeita,
kykkimässä slaavikyykyssä tulta sorhaten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 25. joulukuuta 2017

NÄYTELMÄ


NÄYTELMÄ

On hetki jolloin sade lakkaa piiskaamasta akkunaa;
postmoderniksi sommitelmaksi liiskautuneet
pieluksen kokoiset räntäleet alkavat valumisen.

Kaikki tuon tauon aikana saatava huoahdus;
se tosiaan muokkaa tuota teosta sellaisella taidolla
johon ihmismieli ei hulluimmillaankaan kykene.

Satunnaisten vaikuttajien suhde toisiinsa;
lämpö, tuulenpaine, painovoima, kitka ja joku muu
määräävät miten systeemi elää;
keskikaljalla ja viininlitkulla tuon sortin
taiteellista vaikutelmaa ei synny iänkuunpäivänä.

Luonnon sumeaa logiikkaa,
näytelmä lasilla on arvaamattomimmasta päästä,
mutta upeaa seurata
kun kyynerpäät pöydällä, leukapielet kouriin tukien,
intensiivisesti vahtaa mokomaa.

Pieteetillä - ei hoppua mihinkään,
antaapa ajan juosta
ja rännän valua halutessaan.

Kohves siinä ennättää kuksassa jähtyä,
lämpöinen omenakamelitorttu kuivahtaa rasakaksi,
minttujäätelökokkare räytyä velliksi.
ja pari muuta joksikin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

MANNAA


MANNAA

Aivan kuin sarastaisi;
saattaa olla tuo ilmiö silkkaa pelkkää huithapelismia,
voi mitenkään huomenkoi olla
kun ei ole horisontissa mitään mitä esittää.

Udun ja pilvivyön saartokehä ulottuu vuoren ylle,
sulkee osan harmaaseen pumpuliinsa;
näyttääpä hämärissä olosuhteissa sinne katsoen,
että ripottelee pussukoistaan jotain kepiää,
aivan kuin lunta tahi jotain sen oloista.

Merenpuolen kupeita nuoleskeleva tuuli
tuo sitä ryöpsähdellessään kylän päälle
tuiskaukset ripisevät idän akkunalaseihin.

Jos antaisi ajan kulua - ja miksi ei antaisi -
seinustalle kokoontuisi aikaa myöten
joltimoisiakin kekoja tuota mannaryynimäistä lunta.

Kaunistaisi pieliä vielä tällä erää kutakuinkin
mustahkossa maisemassa,
silleen piristäisi,
vahvistaisi uskoa entisaikojen valkeisiin talviin.

Vaan - mitäpä se hyvejää,
nämä orastavat lupaukset vissiin ovat sulamassa pois
taas viimeistään Ukonjuhlaan mennessä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 23. joulukuuta 2017

HY'CH QA!


HY'CH QA!

Kultaisen kehrän pesäpäivät alkavat olla pesitty,
vakavissaan harkittu paluu -
näin kun maakeskeisesti asian ilmaisee - alkaa
ja varhentuu jokahisen sarastuksen myötä kipenen.

Sellainenkin synkistelevä mörrimöykky,
joka ei enää näe valoa missään,
joutuu vajaan kuukauden sisällä pyörtämään sanat;
ottamaan oman valaistumisensa vastaan,
halusipa tahi ei - taivaanpiiri ei armahda.

Siinäpä sitä -
paikatessaan sysimustaa asiaa valkoisella langalla -
ennättää miettiä arktisen valon voimaa elämälle.

Kuinka vakavasti vaikuttaakaan eloon
jo huomenkoiden ensimmäiset herkät ujot,
yön sylistä laimenevat sinisyydet?

Ja jotka pian hennoista rusoistaan
punastuvat puolimaailmaa kattaviksi upeiksi ruskoiksi;
herättämään tunne-elämien suuret ravistukset -
elämisen väkevän ankaran halun.

Arktisen tundran kaita laita
ja tämän karun maailman valon ihme - hy'ch qa.
Procul harum.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 22. joulukuuta 2017

NAHKAKiNNAS HUiSKUTTi


NAHKAKiNNAS HUiSKUTTi

Se oli Zen - ei sitä etukäteen tunnistanut -,
tulee vastaan kuin normaali tavallinen arkimies,
jokapaikan höylä;
tarpeeksisaaminen valmiiksi silmissä.

Ja vielä pirunmoisessa tuppurakelissä;
lunta, pikkukiviä, ruumenia, kaikkea muuta
ja kipinöitä sellaisella varauksella että;
tuskin kukaan uskoo vaikka kertoisi ja kuvaisi.

Mutta niin vain tuli vastaan ilman todisteita,
jätti sielua syvältä riipaisevan tartunnan,
värisyttää vieläkin.

Pisti koko kehon vavistamaan,
ravistamaan kouria ikään kuin niissä olisi jotain.

Sinne häipyi puuskaiseen tuiskuun,
mustakarvainen nahkakinnas huiskutti,
sopeutui jalkaa toisen eteen lisäten kaamokseen,
kuni viimein yhtyi hämynä hämärään.

Jälkipelissä,
jossain sisäpiirin paussin aikana lähetti viestin;
ehdotti tapaamista Grand Staircase-Escalantessa.

Siitä zen-wimmassa innostuin ankarasti.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 21. joulukuuta 2017

KUU PUUN TAKAA


KUU PUUN TAKAA

Se oli vielä jotain niitä aikoja;
siinä näkymättömässä,
tyyten olemattomassa runopuussa oli sanoja.

Niitä poimimassa,
vaikka kukaan ei ollut osvitoinut,
miten niitä pakataan peräkanaa.

Putosin puusta,
oma erinomainen vikani - kurotin -
yritin saada vain parhaita sieltä kuun puolelta.

En loukkaantunut,
olihan se vain omaa syytäni,
heikko oksa joka taipui,
toimitti maahan;
onneksi kerkesin heittäytyä selkäpiilleni
joten en lentänyt persielleen.

Sitä paitsi kukaan ei nähnyt,
sillä onhan se kyllä niin,
että aivan yleisesti sanat poimitaan yksinäisyydessä,
ilman turhaa karonkkaa.

Sitä paitsi kuu puun takaa vaikutti,
lisäsi kai paino- tai vetovoimaa juuri sen hilkkusen
mikä tarvittiin taipumiseen ja alas vaipumiseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

TUNDRAN TYTÄR


TUNDRAN TYTÄR

On jo myöhä ehtoo,
syvänsinisessä taivaankannessa valopilkkuja,
luoteen puolella huiskauttaa tuliketun häntä,
sivelee tuntureita tanssissaan;
pysähtyneessä hetkessä sisällä isä - ja tytär.

Ilta-ajelulla;
pöllyttämällä satanut pyry lepää kuohkeana,
imee kaiken äänen jo ennakkoon -
olemattomankin -
sen jonka joku aikoo päästää.

Koko äärimmäinen kaukaisuus - Ultima thule -
kietoutuu juuri tähän tunnelmaan
tilaan jossa rattaat pyörivät mykkinä;
narskuvaa lunta ei kuule.

On vain Arktisen hysterian äänetöntä sinfoniaa
joka innoittaa sieluja näkymättömän valon luoman
mystisen unen tapaan;
taivaantulessa kypsyy tuoksuva tirisevä taika,
sanallisen sanattomaksi saava revontulikohves
yönmustassa pannussaan.

Pysähdys tulvii sinisen koskematonta hiljaisuutta,
Tundran tytär wankkurissa jokeltaa,
huitoo kaksin käsin terviisiä ketuille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 19. joulukuuta 2017

MUURAHAiSiA


MUURAHAiSiA

Niitä tapoja on niin monta,
miten vallitsevaan tilanteeseen suhtautuu
tai tolaan johon on parahultaisesti jouduttu.

Oikeastaan tapojen kirjo on yhtä värikäs
kuin se satunnaisten vastaantulijoiden joukko
kun itse parinkymmenen metrin vastatuuleen
väkisin puurtaen puskee;
muut vastaan myötäleeseen tullen.

Pääsäännöt kohdillaan kaikilla,
napit ja näppärit kiinni,
hupunnöörit kurottu,
kaula-aukkoon tukittu tuulenpitävää riepua
ja kalvosimet kiritty läpivedon poissulkemiseksi.

Mutta sitten se loppu - kaikki muu -
liikkuminen, asento, tahti...

Kuka kyyryssä,
joku klenkkaa kylkimyyryssä,
yksi sivuttain kasvot jalkoihin kohdistettuna,
seuraava kepein varustettuna könkkää;
eräs yrittää pitää kaikin kynsin
myrskystä innostuneesta rollaattoristaan kiinni.

Meidän herramme arktisia muurahaisia kaikki tyynni.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 18. joulukuuta 2017

PUOLiKAS


PUOLiKAS

Joskus,
joskus harvoin - mutta että kuitenkin
kun tuntuu bittien alkavan mennä poikkiteloin,
ööööö... ehken hieman samaan tapaan
kuin sillä muinaisella räätälillä,
joka loppupeleissä väitti silmäneulan iskeneen silmää.

Tuossa vaiheessa käytäntö ohittaa teorian,
on noustava,
vartettava itsensä sekä oijustettava tundralle.

Tuuli tuulettaa - vuorenvarmasti ilman vuortakin -,
jos vain sille antaa mahdollisuuden;
tilaisuuden tullen se ruoskii suojaamattomia kasvoja
sellaisella poltteella että pahimmat takertumat
ja sotkokset kyllä selkiintyy - mutkat suoristuu.

Kokonainen puolikas astuu tundralla vastaan,
se säyseä - änkyröimättömämpi,
se toinen minä;
kokonaan toista maata oleva.

Nähtävästi sukua sille Lumisodan suutarille,
jonka suutarilaan osui pommi - palopommi -
ja joka jätti poksahtamatta;
sille suutari:
"Jos sinet olis suutar, niin enpä sitä miekään ennee."

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

LOKKi TYKYLEViTS


LOKKi TYKYLEViTS

Lasikiviä - suuria mustia pulterimotlakkeita;
pilkulleen tasan siinä järjestyksessä
mihin luonnonvoimat ne asetelleet muinoaikoina,
jopa aiemminkin - ennen nykyluonnon keksimistä.

Nyt samaiset mötikät,
riityneet vallitsevasta kosteasta ilmasta lasisiksi -
liukkaiksi siloiksi -,
sellaisiksi joiden päälle ei tohdi anturaansa asettaa;
se kun olisi menoa kertaheitolla.

Paitsi muudan siipispankkolainen,
nähtävästi heikompaa ainesta omaava lokkilintu;
yrittää ehdoin ja tahdoin laskea räpyläkoipensa
yhdelle kosteuden liukastamalle riittyneelle.

Siinä isommin onnistumatta,
koska on jokahisella räpytyksellä
tuiskahtamassa nokalleen,
tahi luiskahtamassa persielleen.

Vaan eipä usko - voi tätä elämää;
uutta putkeen vaan viidettä kuudetta kertaa
ja sitten luku sekaisin kun veden musta silmä vilahtaa.

Tekeekö se tykylevikset;
muut luovuttaa se ei?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 16. joulukuuta 2017

KARiKATYYRi


KARiKATYYRi

Rantaan kohahtava vuoksiaalto huomauttaa,
saa katseen kiinnittymään oleelliseen täsmään
sen tuikitavallisen normaalisen haravoinnin sijaan;
liikkeen kauneudelle -
etenkin sen seurauksille aikaa on kyllin.

Kastelee nuollessaan penkereen lumenkertymää,
vetäytyy oitis sihisten pois uutta vastaan;
ja satunnainen pysähtyjä saa haltuun idyllin.

Silo sannikko - jää katsojalle,
kuvastaa litinä ympäröivän todellisuuden tarkkaa,
mutta ilmaisussaan suurpiirteistä peilikuvaa;
sellaista luonnon suurten taiteilijoiden hapuilevaa,
joskin ehdottoman tinkimättömällä,
määrätietoisella otteella rakentuvaa.

Tuota toistuu taukoamatta ajasta toiseen;
jokaisella kerralla uusi ilme uusine yksityiskohtineen,
muutosta muutoksen perään sellaista tahtia,
että kaikki todellisuus on pelkkää karikatyyriä.

Viiva kuvaamassa rannan ja meren erotusta;
ei mitään pienenpienten hiukkamurusten liikettä,
ei kivihitusten paikan ja suunnan vaihtoa,
ei aallon kantaman meduusan ruskeaa länttiä,
ei seuraavan aallon pyyhkäisemää tyhjää tilaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 15. joulukuuta 2017

EEAAOO


EEAAOO

Kauneutta on montaa lajia - niin montaa,
että vain amatööri näkee oleellisen,
aidoimman yksinkertaisimman,
sillä sellaisen tyypin silmät eivät ole suomuttuneet.

Tuon mokoman harrastelijan "tyhmä",
opettamaton pää kokee kauneuden puhtaana,
juuri sellaisena minkä silmät näkevät
ja sillä siisti - ei kahta puhetta - luonto on upea.

Joku oppia muiden toimesta pää täyteen tungettu,
opetetulla nippelitiedolla patsasteleva ihmiskuvatus -
yleissortin silmäätekevä tunkio -,
näkee asian toisin aasisuotimiensa läpi.

Kuten arvata saattaa;
tietenkin sen mukaan vain ja ainoastaan se näkemys,
näkökulma on ehdoton ainoa oikea - eao -,
muiden tyyten jonniijoutavaa paskaa.

Noilla sitä mennään;
ujompi herkempi jättää asian väliin,
pitää kaiken omana tietonaan -
mykistyy haltioitumisensa äärellä -,
samaan aikaan kun vouhottavien suurisuiden
päsmäröimä paska päätyy yleiseksi totuudeksi
yleisten totuuksien viemäriin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 14. joulukuuta 2017

KULTTUURiA


KULTTUURiA

Nälkäpalkalla näköalapaikalla ylhäällä,
näkymättömän puun kuun puolen oksanhaarassa;
äkin vilkaisten vaarassa tippua,
sillä vapaa takajalka roikkuu pankaoksaa myöten
kuin wanhalla mustalla pantterilla -
harmaana joutilaana.

Tämä pastoraalinäytelmä tapahtuu Pittoreskissa,
olemattomissa,
oikeisiin puihin on matkaa hyvinkin -
sanotaanko nyt vaikka -
kuusikymmentä kilometriä,
ellei enemmänkin jopa.

Tätä ei voi keksiä -
etenkään sellainen ihminen,
joka ei ole varsinaiselta luonteeltaan paha,
vain ehken hiukan ylirietas;
kenties siinä tilassaan yltiöpäisesti kaikkia hyviä
peräkanaa samaan sepustukseen tukkien.

Muttei sen niin väliä,
suomen sanoja ne vain ovat - kulttuuria ikiajoilta,
hienoja upeita soinnukkaita ääntiöitä
kirjattuna ylös sellaisina herkkuina kuin
kuulimiin kuullostavat
ja suussa maistuvat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

LAiVUEiTA


LAiVUEiTA

Etenkin äkkitapauksissa;
esimerkiksi sellaisissa
joita sorvataan yleensä vakuutuskorvauksiin -
äkisti, yllättäin...

... no sellaisissa juuri;
lumon iskiessä mystisellä tenholla keskellä eimitään,
haaveet saavat vallan,
ottavat niskalenkin elävästä elämästä.

Silmäluomet rupsahtavat kesken tiirailun,
lupsahtavat sirrillään olevien iiristen uutimiksi;
pian näkökentässä purjehti kokonaisia laivueita
kiellettyjä, kierrettyjä sekä vielä kieltämättömiä
haihatteluina pidettäviä eetoksia.

Eskadeeri eskadeerin perään niitä lipuu,
jos ketään - kuten poro, keituri, mesikämmen
tai joku ilmasta tempaistu kätkä tai muu sellainen -
ei tule häiritsemään.

Eetokset leijuvat kauniina sekaisina massoina
ja kaamoksen sykähdyttäviin sävyihin liittyneinä;
eikä ensimmäistäkään riitasointua harmoniassa.

Kaikki on kuin veteen kirjoittamatonta unta;
olevaa, ei olevaa, olevaa, ei olevaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 12. joulukuuta 2017

SUOLATTU


SUOLATTU

Hiljaisuus kohtelee kaikkia tasapuolisesti,
sälyttää sille ei voi muuta vastuuta kuin olemisen;
siitä miten sen käsittää tai ymmärtää ihmispolo -
mikä olo tulee kun äänet lakkaavat
ja kun nekin taustalla olevat vakiot - hmm -
sulautuvat kuulumattomaksi.

Sellaiseksi väkeväksi mykkäsummaksi
jossa hengityksen rahina kuullostaa Pohjan akalta,
sydämen lyönnit noitavainolta
ja äänettömyys ukkosen jyrinältä.

Ankarimmissa tapauksissa kuulee verenpaineen,
verisuonien kohkaamisen
sekä raitisilmanmyrkytyksen nostattaman pääsäryn.

Tässä meluttomuudessa joutuu elämään
enempäsä ilman meetoota;
toki se on ristiinnaulittu lautaseinään suolattuna -
ikiaikaisten tuulten pieksettäväksi - toisten
tai omasta typeryydestään kohkaavien varalta.

Kaikilta ei voi vaatia hiljaisuuden äkkäämistä,
se on ensisijaisesti ja etupäässä pääasiassa pääasia;
äänettömyyden kuuleminen vaatii samaa kykyä
kuin silmänäkemän näkemisen sellaisenaan päässä.
Ei muuta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 11. joulukuuta 2017

KAAMOSKASTE Runo № 3300


KAAMOSKASTE Runo № 3300

Näillä mennään,
ravitsevaa vaigatšilaista kiljuhanhenmunakastetta,
raakahernehillä liehiteltynä,
saattaneepa seassa olla joltimoinen kipene
ehdoin tahdoin savustettua raavastakin;
vaan kyllä sillä saa ryöttäsimmätkin synnit anteeksi
nyt kun sielu on poissa konnuiltaan -
kaamosta viettämässä varjonsa kera jossain.

Paikkaa ei ihmiseläimen kaltainen otus osaa tietää
näillä kusiaisen valtaoikeuksilla,
ei edes rikkiviisas napsu,
vaikka muuten tietää kaiken kaikesta
ja takkavitallisen muutakin joutavaa.

Kaamos -
millä seuraavassa tarkoitetaan sitä ilmiötä,
jota on mahdollista seurata tällä leveyspiirillä
ja jossa mahdollista elää sen sisällä -
on nyt oikihyvällä mallilla.

Kymmenen päivän kuluttua on sen kuolokohta,
wanha höpsykkä torkahtaa pesäpäivilleen
ja kun on muutaman ajan elvähtänyt,
alkaa entisiin hommiinsa uudestisyntyneenä.

Ja elämä on niin tapetum lucidum.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

PESÄ


PESÄ

Äänetön sininen maailma,
hiljaisuuden yksityiskohdat kietoo mielen kokokuvan
kaikkine väreineen ja sävyineen vyyhdiksi;
tallettaa sen jälkikäsittelyä varten johonkin.

Ei vähintäkään tietoa,
ei alkeellistakaan käsitystä,
mutta jostakin sen sielu nappaa - oitis,
palattuaan auringon muassa takaisin hoitoalueelleen;
alkaa jauhamaan.

Moniaita kertoja sama koettu,
loputtomalta tuntuu se jauhaminen,
ulottuu aina seuraavaan marrakseen saakka
ja joskus ylikin;
talvisiin kuihin asti.

Mystinen arvoitus;
tuskin ratkennee pohtimalla,
suosiolla sitä antaa sielun vain hyristä,
minuus siinä sillä kurin vahvistuu sellaisiin mittoihin
ettei mikään horjuta tai järkytä.

Sininen -
joka ei koskaan ole kuulunut lemmikkeihini -,
on tehnyt vihdoin viimein pesän;
ehkä sen kylmän takaa kuultavan lämmön ansiosta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 9. joulukuuta 2017

SiLLÄ SiiSTi


SiLLÄ SiiSTi

Vuodenaikojen maaginen noidankehä;
aivan kuin se tuntuisi synnyttävän teleologiaa -
lopputulosharhaa -,
vaikka kaikkinensa sitä perinpohjin pohtineena,
toki ensin täysin pysähdyttyä,
lopputuloksena onkin kirkas kudelma.

Joinakin kaamoksen päivinä luulee
ulos vilkaistessaan olevansa jonkin sortin
dostojevskilainen masokisti;
suorastaan mykistävä maailma rannattoman yllä.

Iktsuarpok -
sisäinen tunne neuvoo menemään ulos
ja tarkistamaan josko joku olisi tulossa
tästä arktisesta hysteriasta haltioitumaan.

Näihin näkymiin koukuttuu
ja alkaa luulemaan muistakin samaa;
asialle lienee olemassa
joku kallonporari-ritarikunnan selitys
sekä jakamansa nokkela epiteetti.

Itseasiassa kyseessä lienee vain yksilöllinen,
ankaraan karuuteen
sekä yksikertaisuuteen nivoutuva
julki tursuava kauneudentajuhölötys.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 8. joulukuuta 2017

HERÄÄ MERiSUMU


HERÄÄ MERiSUMU

Kauniita ihastussanoja sataa ilman täydeltä;
on lopulta tyven hetki - tuulen kääntöpiiri,
työttömänä tuuliviiri;
kaikki suuta huuhtelevaan vastahankaseen
huutamalla toimitettu sanapilvi palaa alas.

Muutamalla immelmannilla,
piruetilla,
äkkikiepsahduksella.

Ja vaadittu taiteellinen vaikutelma,
se on siinä kun lausutut palaavat hillittyinä -
säädyllisellä pieteetillä -
tähän kaamoksen huikeaan värimaailmaan;
arktinen wimma pois,
kokonaan pois.

Kirsinen maa kuortuu "oi-oilla ja ihqilla",
niin syvillä huokauksilla että se synnyttää imua;
näin herää merisumu,
alkaa lipua rantamantua päin
ja pian on pilvivalon alla harmajainen untuvahuopa,
viltin alla kiihkeänä sykkivä hyinen suolavesi
sinimustana märkänä.

Kaikki tämä yhdellä kokemuksella;
eikä kaikkea saa edes ylöspistetyksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 7. joulukuuta 2017

MATTi


MATTi

Kuulee uneen - tuulee,
ankarasti puhkuu,
uhkuu merenpuolinurkkaan.

Kurkkaan ulos - tulos -,
peiton alle takas,
jossa rakas wällyn alla lepää,
sikeästi unta kiskoo;
heräämistä epää.

Ilma laulaa,
lumi akkunassa vaakasuoraan lentää;
tänään tundran syliin entää,
huomenna jo suuntaan toiseen,
Louhi silloin syypää moiseen.

Tytär kääntyy - älähtää,
vatsallensa vääntyy,
pylly pystyyn jää,
onea on sää,
siimeksestä kissin silmät välähtää.

Matti saapuu,
kumartaa ja pokkaa - syliin koppaa,
kiesin kyytiin ottaa;
höyhenvaunuun peittelee,
unihiekkaa heittelee.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.