PESÄ
Äänetön sininen maailma,
hiljaisuuden yksityiskohdat kietoo mielen kokokuvan
kaikkine väreineen ja sävyineen vyyhdiksi;
tallettaa sen jälkikäsittelyä varten johonkin.
Ei vähintäkään tietoa,
ei alkeellistakaan käsitystä,
mutta jostakin sen sielu nappaa - oitis,
palattuaan auringon muassa takaisin hoitoalueelleen;
alkaa jauhamaan.
Moniaita kertoja sama koettu,
loputtomalta tuntuu se jauhaminen,
ulottuu aina seuraavaan marrakseen saakka
ja joskus ylikin;
talvisiin kuihin asti.
Mystinen arvoitus;
tuskin ratkennee pohtimalla,
suosiolla sitä antaa sielun vain hyristä,
minuus siinä sillä kurin vahvistuu sellaisiin mittoihin
ettei mikään horjuta tai järkytä.
Sininen -
joka ei koskaan ole kuulunut lemmikkeihini -,
on tehnyt vihdoin viimein pesän;
ehkä sen kylmän takaa kuultavan lämmön ansiosta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi