SADANMUTKANPURO

SADANMUTKANPURO

Usva urkenee samaa latua askeleen kera,
vajuu loivassa kurussa meren suuntaan;
sieltäkö kallakseen kavunnut,
vai liekö tähdistä tullutta kosmista jumalpölyä,
joka suolaveden paksussa tuoksussa kostunut
ja turvonnut tanssivaksi autereeksi kesään.

Linnikoksi vuoren huipun kahdelle hymenelle,
kiiluvaiselle lompololle,
jotka ovat enemmän kuin pelkkä runoilijan vino runo;
ne ovat ajan pysähtynyt hetki;
silloinkin kun aikaa ei ole - eikä ihmistä katsomassa.

Mihinkä ne ympäröivien kallioidensa yli menisivät;
haihtuisivatko pois - tai valuisivat -
auvoisina emänsä syliin sadan mutkan puroa.

No sen kyllä tahtoisi nähdä,
siepata sähkökuvaksi jokahiselle muulle,
höpsäkkä sanaihminen,
sama ihminen joka maalaa maisemia äänettä,
tuntemuksia ilman raameja;
tyhjän päälle ilmaan.

Ja on kaikin mokomin hassu,
syö vaikka kuumaa lunta jos siitä on kyse;
mieluusti kaukaulla maustettuna.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KEPEÄT LUMET

KEPEÄT LUMET

Keväinen kesäkuu huokuu henkitoreissaan;
päivä olisi jaksettava vielä,
jokohan tuota sitten?

Kituvaisella lumella vielä jälkiä edellisestä elämästä;
talvinen tundraporoparttio siitä tallustanut,
varisuttanut paskojaan reitin merkiksi,
muuten alkaa sulaa olla näköpiirin rajoille saakka.
Kepeät lumet siis.

Vedet syöksyvät yhä vauhkoina kuruissa,
lukemattomista pikkiriikkisistä noroista kertyy
ensin vähäpätöjä puroja jotka sitten kyltyvät
yltyessään vuolaiksi alamäkijuoksuiksi;
leviävät aina kurkkionsa läpäistessään
konkäiden ja putousten upeiksi hunnuiksi
sekä satunnaisesti hortoilevan silminnäkijän
hurmaavan lapselliseksi ihastukseksi.

Ylämäen selänteissä piisaa kyllä sulateltavaa,
meneneekö elokuiseen maailmaan asti,
kuni viimeiset syöverit suostuvat luovuttamaan
tilansa uudelle lumelle...

...joka jo oletettavasti jossain Odotettavissassa
vartoilee tulemiselleen herkistyneenä lupaa
toimeenpanevalta Ilmastoinninmuutoskomitealta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PEURAPOLKUJA

PEURAPOLKUJA

Kihu kävi tarkistamassa olisiko mitään ryöstettävää;
ehdotin sille Kempeleen postia,
ruilautti paskon lennosta ja kiiti pois.

Isompia asioita ei täkäläisellä kiirellä sattunut,
maa oli ylämaassa tasainen edelleen,
hyvin tundramainen kuten olettaa saattaa on tundra.a.

Äkin vilkaisten ei mitään elämää,
pelkkää silkkaa somerikkoa, kalliota ja sammalta;
valituissa paikoissa jäkälää,
sikinsokinmaisia iänaikaisia peurapolkuja.

Mutta kun asetut kivensyrjälle kyköttämään,
äkkäätkin oitis että tuolla siintävässä kalliolompolossa
joku herra Alli keekoilee,
esittelee itseään Allilan haaremille.

Paljailla kyynärilläsi huomaat - aurinkotuuli nousee -,
iho linnunlihottuu,
lämpösäteilyssä alkaa erottaa kylmät kohdat,
lumet ja sulan maan toisistaan.

Tunturikiuru kipittää paljakkaa,
pulmusia piilottelee vähäisessä varvikossa,
intuitio seuraa muinaisten ihmisten näkymättömiä
jälkiä soraisella harjanteella.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KURUiSSA LUNTA

KURUiSSA LUNTA

Upeaa puhallusta useammasta suunnasta;
päätöskyvytön tuuli hutvailee kuin peräsimetön alus,
sattumanvaraisuus on in
ja se niin viehättää.

Kaikella on puolensa - tälläkin -,
eipähän ehdi tympeentyä kuten sydäntalvella;
kun ensin puhalsi esimerkillisen ankarasti hyvin -
jotakuinkin viikon luoteesta,
sitten toisen lounaasta,
vissiin täkäläisittäin tasapuolisuuden vuoksi.
Se oli siinä ja siinä.

Nyt kuitenkin suloista kosteutta,
koska lämpimän puolella;
vaikka ylämaan tundran tuntureilla yhä lunta,
lunta aina maailman napaan saakka -
kurupaikoissa syvemmältäkin.

Pikavauhtia versova vehreys tykkää märästä vedestä,
ei katso tulosuuntaa,
kasvaa humisemalla,
väri vaihtuu - maisema muokkautunut uuteen uskoon
aina kun katsetta kääntämällä palaa edelliseen.

Kesä on aikaa;
syksyyn hivuttautuminen on alkanut.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MYRSKYN LAPSi

MYRSKYN LAPSi

Mitä ankarampi käy vinku ulkona nurkissa,
sitä väkevämpi hinku lapsella sisällä ihanaan ulos;
myrskyn lapsi.

Ei lämmintä suosi - vilpoisaa kaihda,
vaihtaa mieluummin viileään kuosiin;
ulos päästyään onnellisten jumalten hymy sulattaa
uhkaavimmatkin hohkaavat jäävuoret.

Tunnen kehossa kuinka nelikuinen värisee riemusta
kun myrsky puistelee sylissä porstuan rapussa -
on viedä mennessään.
Myrskyn lapsi.

Puuska sieppaamassa pitsistä tuulensuojaa...
riepottaa vähäpätöistä otsakiehkuraa,
lapsi jokeltaa perään: "Dokle-mokle-gogle-logle..."

Myrskyn lapsi - tuulen lapsi
mitä hurjemmaksi puhallus kiihtyy,
sitä paremmin lapsi viihtyy.

Näillä sanoilla - suloinen ba-buu -,
tässä tuulessa;
isältäsi henkinimi Pikku Myrsky - Nómeohtsé.

Ole sitten naisena Myrsky tai Hirmumyrsky.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LiUKEAMiNEN

LiUKEAMiNEN

Suntain kunniaksi - miksei kesänkin -,
hieman etäisyyttä läntiseen hapatukseen;
siirtyminen itäisimmästä itäisimpään kolkkaan
tarkoittaa tässä maassa oikeastaan nokkaa.

Niemen nokkaa paikassa
kolmekymmentäyksi astetta, kolme minuuttia
ja viisikymmentäyksi sekuntia itäistä pituutta;
tuhatkilometrinen meri avautuu ennen toista rantaa.

Itäisyyden maksimoimiseksi - tarkkaan harkiten,
vielä satakunta askelta vierivillä kivillä rantaviivalle;
loitomma ei pääse,
jos ei ala vedestä viiniä loihtimaan,
tahi jotain muuta vippaskonstia,
kuten väkeviä luotteita ääneen lausumaan kanneksi.

Vielä suojaisa kolo pärskeiden ulottumattomiin;
helppo on siirtyä tästä ajasta pois,
pesiytyä loukkoon - liueta takaumiin...

...oitis siellä wanhan liiton ystäväni kamuamassa
hirsisestä kopperostaan välihoususillaan;
kuopaisee kouralla muniaan - hytkäyttää,
hyväilee hyppysillä myhäillen liuhupartaansa,
jatkaa huomeneen saapumistaan tämä wanha hippi,
kuten miehisen miehen tulee tehdä - ei kotkotuksia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

YÖTÖNTÄ TiFFANYLLA

YÖTÖNTÄ TiFFANYLLA

Koiruvahdin jälkeen tyvenee;
suden hetkeen saakka pieni tunturinlakijärvi
toimittaa kuvastimen virkaa.

Vesi on kristallinkirkasta soljuvaa,
tuskinpa lienee linnunpaskoja vakavampaa saastetta,
tai ihmisen aikaansaamia jäämiä siinä.

Taivas on pilvetön ylt'ympäriinsä - varjot lyhyet -
ja kun mitään maastoa korkeampaa ei ole,
sitäkään ei käytännössä kai muualla kuin,
ehken sopuleiden-, kontiaisten maassa korkeintaan.

Lapasotka narskahtelee harvakseltaan,
häähumu lienee vielä käynnissä,
kesäpaikkaa - etenkään pesäpaikkaa -
varmaankaan valittu vielä ei.
Mutta kaipa ne tuon karonkan päätteeksi poikansa
silti maailmalle saavat syksyyn mennessä.

Ainoa huligaanijoukko on vesipääskyt,
niiden remakassa päätetään kuka kenenkin ottaa,
vispilän kauppaa riettaasti kuvanottimen edessä;
hätistellä loitommalle pitää kuin huttusia kuunaan.

Kaakkurit saapuvat juuri aamiaiselle tälle Tiffanylle;
mikä kaakatuksen sietämätön onni.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KEPEÄT LUMET

KEPEÄT LUMET

Keväinen kesäkuu huokuu henkitoreissaan;
päivä olisi jaksettava vielä,
jokohan tuota sitten?

Kituvaisella lumella vielä jälkiä edellisestä elämästä;
talvinen tundraporoparttio siitä tallustanut,
varisuttanut paskojaan reitin merkiksi,
muuten alkaa sulaa olla näköpiirin rajoille saakka.
Kepeät lumet siis.

Vedet syöksyvät yhä vauhkoina kuruissa,
lukemattomista pikkiriikkisistä noroista kertyy
ensin vähäpätöjä puroja jotka sitten kyltyvät
yltyessään vuolaiksi alamäkijuoksuiksi;
leviävät aina kurkkionsa läpäistessään
konkäiden ja putousten upeiksi hunnuiksi
sekä satunnaisesti hortoilevan silminnäkijän
hurmaavan lapselliseksi ihastukseksi.

Ylämäen selänteissä piisaa kyllä sulateltavaa,
meneneekö elokuiseen maailmaan asti,
kuni viimeiset syöverit suostuvat luovuttamaan
tilansa uudelle lumelle...

...joka jo oletettavasti jossain Odotettavissassa
vartoilee tulemiselleen herkistyneenä lupaa
toimeenpanevalta Ilmastoinninmuutoskomitealta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

YMPÄRiSTÖTAiDETTA

YMPÄRiSTÖTAiDETTA

Sinisimpukoita,
aluehajasijoitettuina;
nousuveden kuskaamia
ja laskuveden heitteille jättämiä - pilvin pimein -,
rahisevat askeleen alla sannassa erityisen kuuluvasti,
koska nyt ei liikahda mikään.

Hietamadoilla hiljaista entiseen tapaan,
kakkakasan kiemura ei pidä meteliä itsestään;
mutta varhaan matalan valon taikana
varjot loihtivat kentästä upean taideteoksen.

Ympäristötaidetta -
ilman kaikkitietävän ihmisen siunausta ja pätöä -,
koko lahden pohjukainen.

Jos vain haluaa katsoa;
pelkkä tiedon yhdistäminen omassa humeetissa toimii,
älymasiinaa ei tarvita näkemiseen.

Meri on peilin lailla,
siellä täällä pohjan muodon vuoksi ilmenee
vuoroveden maininkeja vailla havaittavaa huomiota;
ikään kuin vain kuuluvat asiaan piste.

Huomen asettuu tässä hötäkässä
kiirettä isommin pitämättä paikalleen ja on.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HÖPSÖT

HÖPSÖT

Kokonaiset seudut harsuun verhouu,
yöttömän ailahdukset liehittävät auteretta,
liepeet hulmahtelevat maaston muodon mukaan;
on lähes taikayö.

Mystisiä kosteita kosketuksia iholla,
kuin muiskauksia jostain hyvästä -
syvältä sielujen sisimmistä
ja kaikki niin untuvaisen hereän laheaa
että mieli harhautuu mukaan.

Haihatukset saavat otteen;
hulluttelevat höpsöt valssaavat tundralla,
helma nousee säädyttömyyteen,
mutta tietenkin pieteetillä,
eikä tanssilla ole alkua loppua.

Kylähullun elämä on tundralla kirmaisemista,
runollisia valeita hupsutellen,
hömeleitä sanoja peräkanaa.

Kultainen kehrä niin korkealla ettei siihen ylety
edes varpailleen nousten,
mutta tunturin kiireltä saattaa taputtaa:
"Nooh - alahan mennä maillesi..."

Eikä se siitä ole moksiskaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TÄNÄÄN

TÄNÄÄN

Varhainen huomen urkenee suolaisen veden yli,
häävieraanamme on tänään ihmisen lapsi,
ensimmäistä kertaa.

Muita eläväisiä sinirinnasta kiirunaparveen,
kärpästä porojen kautta sopuleihin
ynnä muihin satunnaisiin siipiniekkoihin
on piisannut sen verta värikkäästi,
ettei ole tarvinnut laittaa maistraatille peruutusta.

Ja pysyväisvieras - jokakertainen,
on tietenkin tuli - tuo kiihottava, mystisen rienaava,
sielua kosketteleva esi-isien viestien tuoja;
ilman sitä ei olisi tunteita yhdistävää sidettä.

Se luo savuntuoksuisen tarinan,
kirjoittaa polun jota kulkea käsikädessä
kun tulevaisuus on jossain takana näkymättömissä
ja vain menneisyyden kirjat edessä auki;
kartan virkaa hoitamassa.

Niillä eväillä mennään käsikädessä,
pitkin viittatietä elämään,
rakkauden pystyttämät viitat äkkikäänteissä,
jotta kestämme mutkikkaalla polulla.

Se on vuotuisen Ukon juhlamme rikkumaton onni.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MiELEN HEiLUVAiNEN SULOUS

MiELEN HEiLUVAiNEN SULOUS

Pilvi tuli kylään;
vuoren rinteessä pulppuaa viehkeä kaltio,
edellisen kerran mokoman pikkuihmeen kaltainen
tuli noteerattua melkeinpä tismalleen
liki kymmenen vuotta sitten.

Maa oli samaa hyvää - puhdasta vilpitöntä -
valtakunta vaan toinen;
sitä aikaa kun vaellus arktisen hysteriaan alkoi
ja taivaanpiirinmittausharrastus löi läpi.

Kipenen verran siitä on valmista tullut;
milloin missäkin rinteessä tullut loikoiltua
laiskan elämää vietellen - terve ruumis ei työtä kaipaa,
työnvieroksumisesta on tullut uskontoni.

Mittausten lomassa on valmistunut muutamia
eetokseen lentoon saattamia näkemyksiä
joita ei ainakaan vielä ei ole saatu ammuttua alas;
minkäs runoilijalle mahtaa,
suoltaa sontaansa niin että ympäristö vihannoi.

Paskat koko järjestä - sitä on riittävästi,
jollei peräti liikaakin, koska käytetään miten sattuu
ja vielä useammin ei käytetä ollenkaan,
vaikka se saattaisi olla parasta,
mitä kukin voisi siinä tilanteessa tehdä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KiVEN KULMALLA

KiVEN KULMALLA

Taianomainen tunne,
otteita ankarasta sataa - näytteitä,
jättimäisiä leijuu tanssahdellen;
hiljalleen vikuroiden leyhähdysten mukana.
Maahanlaskuun ei ole innostunutta hoppua.

Tuoksuu yleisesti napajäälle,
muutoin tämä hetki on
kuin ihan tavallinen kesäpäivä Kangasalla
ja itse ylimmäisenä oksalla ylimmällä.

Sateen läpi näkyy syttyvän kesän vehreys;
ruskea väistymässä,
vuoret saamassa tutun sinervän hunnun ylleen,
laheus tuntuu pääsevän valta-ajatukseksi.

Helppokos tässä on kiven kulmalla kykkiä,
lennättää mieltään miten tahtoo,
ennättää sen eetosten toiselle laidalle,
suolaisen veden toiselle puolelle katsomaan itseään.

Pysähdyksen hetki lähenee,
sen tuntee luissa kun sen kanssa on itsensä
aikojen saatossa tutuksi tehnyt.

Kautta Ukon ja Odinin,
hääpäivistä ainoastaan yhdeksäs on nyt lähinnä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KiTUSET

KiTUSET

Tämänkertainen,
poikkeuksellisen hyvänlaatuinen tuuleni;
se johtuu tuulesta;
mystisestä tundratuulesta.

Lempeästä joka puhaltaa hyväillen merelle,
tuo mukanaan räjähtävään kasvuun rynnänneiden
kasvien elämisen halun tuoksun,
aina tuoreimpien aromin rippeitä myöten.

Käännän kasvoni vastaseen,
avaan kituset
ja annan tundran soittaa,
tunkeutua lauluhuulten yli sieluun
ja viheltää tuo maailman lapsi mennessään.

Vapisen riemusta,
katse haravoi vuoren kivikkoista vilttoa kallasta
haluaisin niin mennä sitä tietä missä on pehmeää,
ei sonnin pään kokoisia kivenmurikoita,
ei lammasaidan piikkilankaa.

Tuuli käy yhä,
yhä ankarammin viihdyttää,
kiihdyttää halua mennä;
pian löysättävä kiilat kantapäistä on -
annettava vietäväksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

OPPiNUT VAi OPETETTU

OPPiNUT VAi OPETETTU

No suolaveden rannalla tietysti;
missäs muuaalla - täytyyhän sitä jossain olla.

Huippoo jo hiukkaa,
ruoho tunkee nyt maasta sellaista haiapakkaa
jottei kivien kasvamista enää kuulimilla erota,
ellei laita läskipalaa siliään pintaan kiinni.

Kuinkahan wanha perinne itseasiassa
tuo kasvamisen kuuntelu lienee;
onko se opittu itse itsekseen opiskellen,
jolloin voitasiin puhua oppineesta,
vai onko se mystinen kehotusviesti esi-isiltämme,
joka saapuu aina tulijuhlariitin saatossa?

Imeytyy siinä tolassa vaivihkaa ujuttautuen sieluun
vieden ensin sormen - sitten käden, toisen -
lopulta koko maallisen tomumajan;
niille unelmien tanterille,
joissa luonnonlait eivät päde,
joissa ajatus on riettaan vapaa kaikille hupsutuksille.

Kenties aina Jebel Irhoundiin saakka;
sieltä muuten - asiasta yhdeksänteen -
ei ole enää kummonenkaan matka Timbuktuun,
jos se sallitaan sanoa ilman,
että aletaan yleisesti pilkkaamaan kuluneesta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

NÄKEMiNEN

NÄKEMiNEN

Aurinko pistää silmään,
tämä omituinen luonnonoikku,
häirinnyt jo useampaan otteeseen näkemistä,
sen suurta elämän funktiota -
näkemisen erottamista pelkästä katsomisesta
kun tuijailen meren yli kaukonäköisyyteen.

Jokahinen osaa katsoa,
etenkin käskettäessä se ei ole edes vaikeaa,
kääntää vaan pään tiettyyn suuntaan vikkelään
ja on sitten olevinaan katsovinaan.

Mutta näkeekö mitään vaikka katsoo;
se on jo eri juttu - hieman samaan tapaan
kuin Haavikon mies joka puhuu moniaita kieliä kyllä,
muttei tiedetä onko hänellä silti mitään asiaa.

Näkemätön vierellä - katsoo käskemäänsä katsojaa -
näkemättä mitään muuta kuin katsojan joka katsoo.
Siinä on koko homman yksinkertainen "clue";
osaaminen puuttuu.

On osattava nähdä humeettinsa sisällä se
mitä näkimet katsovat,
sitä sanotaan Cheyenne-intiaanien käsityksissä
viisauden taidoksi;
kai se on vaan jatkettava harjoituksia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TOTTELEMATON

TOTTELEMATON

Se tunnelma kun;
aikaa mataa sillä kurin jotta sekunnin jäljetkin
näkyvät maastossa sadan metrin mittaisina
kuolleina viiltoina ketarat taivasta kohden sojottaen.

Taivaallisen rauhan aukioon tuijottaminen on ilo
ja kuinka nyt tekisikin mieli ottaa kuvanottimesta
muistikortti pois ihan varmuuden vuoksi itse,
sillä muu valmistelu on tehty viimeistä piirtoa myöten,
eikä mikään voi mennä vikaan, vikaan, vikaan...

Koettu on,
useampaan eri otteeseen kaikenlaista häslää,
sälääkin siinä määrin ettei lisä enää lisää.

Kun istut vartoomassa että näköpiiriisi ilmestyy
kaikista mahdollista varotoimista huolimatta jotain -
äkin yllättävää -
suorastaan niin äimänkäeksi saattavaa,
että kaikki sanomisen arvoinen on turhaa.

Kuvattava jää kuvaamatta; älli ei vaan kykene,
laukaisusormi muuttuu lurjukseksi -
uhittelee vastaan, kieltäytyy tottelemasta
kun kaksi hullun kiimaista merikotkaa pyrähtää juuri
tälle otossektorille sukuaan jatkamaan;
eikä sormi tottele - ei tottele.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LONTTOPOSKET

LONTTOPOSKET

Jotenkin levotonta;
ajatus talvenjälkiseen piipahdukseen
kiviensynnytyslaitoksella kiehtoo.

Ei ole vaikea arvata mistä moinen mokoma;
löytötavararannan aarteet odottavat,
liehtovat kiehtoen sielua.

Siellä voi olla talven
ja hurjien tammimyrskyjen jäljiltä vaikka mitä
taikka tätä.

Jos nyt vielä koettaisi hillitä,
tyssätä villiintymisen toistaiseksi,
suostutella halu taltuttamaan himonsa,
odottamaan myötämielisempää tuiverrusta;
ainakin suojaisammasta suunnasta.

Toki suoraan rantaan iskeytyvät nelimetrit ottavat,
kaappaavat mukaansa kuohujensa hurjalla vimmalla;
saavat tunteet kiehumaan hornankattilana.

Satojen vesitonnien voima huojuttaa kehoa,
saa värisemään kuulimet auki näkimet suljettuina,
suu apposen ammollaan silkasta viehätyksestä.

Ja ahavaiset lonttoposket suutelemaan toisiaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MUSTA ENKELi

MUSTA ENKELi

Epävarma on vaihtumassa varmaksi,
harmaa sineksi
ja päivän sineys iltayön suloiseksi katveeksi;
rusohtavaan viittaavaksi Hämiksen maalaukseksi
kera rastaan liveryksen.

Pienen virin läpi erottuu punakylkirastas,
kaakkurisäestyksellä hajanaista lokkikirkunaa
sekä kippari Sörselssenin purkin tuksutus
sen pujahtaessa rediltä murtajan aukkoon.

Orastuneen heinän kahinaa,
henkiin vironneiden kivien kasvamisen kivisiä ääniä;
ne erottaa vain tosi herkällä kuulimella,
sellaisella jonka hentoaa painaa kiven huulia vasten.

Vastavalossa vuoren huipulla päivystää musta enkeli,
levittää aikansa pälyiltyään siipispankkonsa,
heittäytyy päistikkaa mustien varjojen syöveriin;
tulee pian esiin matalan auringon kilossa puhtaana,
synnit pois pestynä upeana merikotkana.

Mielenkuvitus laukkoo pidäkkeetöntä williä,
kukaan ei ole kieltämässä,
runo mutkittelee noron lailla esteitä kierrellen.

Sanoja piisaa tulvaksi saakka.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PÖLHÖKUSTAAT

PÖLHÖKUSTAAT

Kaikki met turmeltuneet ritarit - donkkihotit,
etten paremmin sano - riemuitsemme;
meistä välittämättä vuodenajat seuraavat toisiaan,
mutta omaan tahtiinsa - ovat meidän puolellamme
höpsähtäneiden hupsuutta vastaan.

Pyllistävät kiihottuneiden ilmastoinninmuutokselle
riettaimman mukaan
ja jatkavat omaan tahtiinsa;
lotkauttamatta korvaansakaan kiimassaan kiljuville.

Kesä on niin myöhässä
että varhapottua joutuu nostamaan
ennen sianpierasua - otsalampun valossa -
lumilapiolla;
samaan aikaan kun vielä järvien seljät hohtavat
kuin yljät puettuina häihinsä Mittumaariille.

Ja met donkkihotit ratsastamme yhä väkevämmin,
yhä ankarammalla arktisella vimmalla,
yhä vaan hyytävämpää kaiken maailman
pölhökustaiden hyytyvää rintamaa vastaan.

Eivätkä santsopantsamme ole kaukana,
seuraavat uteliaan epäröivinä,
mutta jatkuvasti rohkaistuen takakädessä
hurjat kysymysmerkit aseinaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SAMA NORJAKSi

SAMA NORJAKSi

Aurinko on siinä kahden kieppeillä noin,
sarastaa vain pilven longissa;
olen vironnut jo,
joten päätän lähteä ulos;
kesäyöt - etenkin yöttömät -,
nukkuu parhaiten tunnissa.

Metsässä ei liikahtaisi lehtikään,
jos sellaista tundralla sattuisi olemaan,
on niin suloinen tyven,
vain meren tuoksu leijuu mannulle vuoksen tuomana.

Mutta mistäpä sitä mokomaa tähän tarpeeseen -
liikahtamattomuuteen -,
oikein kykenisi kukaan keksimäänkään
kun se on jo aikaa sitten keksitty.
Siis metsä.

Se joka on itämaisen wiisauden mukaan aina
ja iänkaikkisesti äänetön,
ellei kukaan ei ole kuulemassa.

Kaatuvat puutkin sortuessaan tuiskahtavat mykkinä,
ihan hissunkissun - silkkoina pelkkinä hiiskahduksina,
ellei asiaankuulumatonta korvanläystäkettä
satu olemaan ihmisen paikalle tuomana höröllään.
Sellainen on hiljaisuus; ja sama myös norjaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KOLMiKUiNEN

KOLMiKUiNEN

Koiruvahdin aika vasta loppumaisillaan,
virkoan salaa seuraamaan tuhisevaa puhinaa
ja säännötöntä älähtelyä.

Hampaita lienee tulossa arktiseen hysteriaan,
on sitä vaille tätä;
yöttömien öiden puremisilmiöitä - jurskutusta,
kivunääntelyä  - leukatöitä ja kitinää.

Ujutan ketarani pois lavitsalta,
nousen - kahmaisen unisen prinsessan syliin;
köökin puolella sujutan sille junasukat paljaisiin
sekä ujutan koko sulouden toppahaalarin uumeniin;
matka Höyhensaarilla jatkuu keskeytymättä.

Porstuan rappusilla tuoksuu suolainen meri,
neiti raottaa silmiään - lupsauttaa unoseen takaisin,
hymyilee inahdellen syli-isälle
kun lähden astumaan majakan ohi märälle sannalle.

Valostuu,
tyvenee - veden pinta rasvoittuu kuvastimeksi -,
haavruuan laulu kantaa Kipparikarilta.

Etteikö muka kolmikuinen ihmisen taimi
osaa mykistyä valtameren rannan kauneuden edessä.
Osaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KUUMA

KUUMA

Vuoren mäkisellä huipulla on levollisen lutuisaa,
näkee loitomma maata matava matonen,
josko vain viitsii kamuta;
ensin työ,
sitten haltioitunut huvi.

Tarkkailijan asema kutittaa sielua,
hyväilee niin tuikean hultioituneesti -
panee nauramaan ääneen;
mikäs tässä kun näkee asioiden yli.

Se on semmoinen taito että se on opeteltava itse,
harjoiteltava, harjoiteltava ja harjoiteltava,
harjoiteltava loputtoman äärelle,
kyltymiseen saakka yllytettävä itseään
ja vielä pari kertaa sen jälkeen -
sitten on hyvä.

Helpottaa se elämää kummasti
kun kovin moni asia aukeaa kuplan puhjetessa,
vaan helpolla se ei tule.

Jahas - tuolla juurella joku otus aloitti kamuamisen,
kuorikerroksesta päätellen sillä on kuuma;
sanon kaikkien suahilin ystävien riemastukseksi.

Muille esitän kutsun alkaa kamuamaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MiKÄS TÄSSÄ

MiKÄS TÄSSÄ

Varhaisen huomenen lumisen kesäinen valo,
höyryävä kuksa tuijottaa yötöntä koilliseen,
tuore kohveen aromi kiemurtaa haistimeen;
vain taivas on eetoksen rajana
ja - "tota noin" -
jotain rajoituksia aiheuttaa tietenkin
myös reilun metrinen kinos,
ilman muuta.

Punakylkirastaan loputon liverrys,
kuovin varoitukset sekä rantalokkien mekastus
kapustarinnan peruutuksineen tirskuttaa varpusia;
muuten on ihan mykkää.

Porstuan porras on kuiva,
mikäpä siinä kyköttää ketarat halatin alle viikattuna;
huopikkaiden nokat pistävät helman alta,
kello ei ole juuri mitään,
kipenen päälle koiruvahdin jälkeistä.

Sika pieraisematta,
susi vasta heräämässä hetkeensä;
mikäs tässä,
todennäköisesti metsässä ei liikahtaisi lehtikään.

Uskottava on vaikka tundrassa ollaan
ynnä suolaveden ytimen laidassa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KÄPPYRÄ

KÄPPYRÄ

Tuuli on tänään kovin,
mutta vastavuoroisesti sitä on riittävästi,
aivan erinomaista - se kyllä maistuu maailmaani.

Sivaltelee seitsenlatvaisella ruoskalla poskia,
kuiskii vaakasuorilla mannakryynituiskeilla suomien;
helottavatpa kerrankin kunnolla,
kuin olisi parahultaisesti lasillisen kuumaa,
aistillisesti sokeroitua puolineekeriä siemaissut.

Ei ryppyjä,
lapsen pyllyn kaltainen paahtunut lahea ahava.
On jotenkin oudon hereä tunne
se mistään rommista johdu.

Onpahan vaan kun on ollakseen -
onnellisen vähänlännän käppyrän onnellinen tunne -,
lapsi ja akka,
hyyshålli suolaisen veden äärellä;
mitä sitä ihmiseläin muuta osaisi itseltään vaatia.

Nooh -
kaikenmoista eläväistä ja kuolevaista
on tullut vuosisatojen aikana kuvailtua hangella,
mutta ei ole vielä koskaan ollut pikkutylliä lumella,
eikä sitä ole vieläkään,
joten on kai harkittava uusi arpa ostaa jostain.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.