KOLMiKUiNEN
Koiruvahdin aika vasta loppumaisillaan,
virkoan salaa seuraamaan tuhisevaa puhinaa
ja säännötöntä älähtelyä.
Hampaita lienee tulossa arktiseen hysteriaan,
on sitä vaille tätä;
yöttömien öiden puremisilmiöitä - jurskutusta,
kivunääntelyä - leukatöitä ja kitinää.
Ujutan ketarani pois lavitsalta,
nousen - kahmaisen unisen prinsessan syliin;
köökin puolella sujutan sille junasukat paljaisiin
sekä ujutan koko sulouden toppahaalarin uumeniin;
matka Höyhensaarilla jatkuu keskeytymättä.
Porstuan rappusilla tuoksuu suolainen meri,
neiti raottaa silmiään - lupsauttaa unoseen takaisin,
hymyilee inahdellen syli-isälle
kun lähden astumaan majakan ohi märälle sannalle.
Valostuu,
tyvenee - veden pinta rasvoittuu kuvastimeksi -,
haavruuan laulu kantaa Kipparikarilta.
Etteikö muka kolmikuinen ihmisen taimi
osaa mykistyä valtameren rannan kauneuden edessä.
Osaa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi