KOSiJAT
Haahka laahaa perässään suolavesivanaa;
muutama muukin kumppali pörrää samassa remmissä;
kilpakosijoita kaikki tyynni.
Kyse on nokkavasta naaraasta,
tuosta brunetista joka silmin nähden,
muka välinpitämättömänä keekoilee eeskahtaalle;
pannen poikasakin sieluiltaan ahtaalle.
Pyllivät pyrstö törstinä,
väliin ottavat ritolat siipispankoilla avittain,
rinta korskeasti pystyssä kuin oriilla;
vesi räiskyy mallia tulipalokunnan harjoitus.
Ja se pulputus,
se on hivelyä rantalaisen kuulimille tyvenessä,
uinahtaneen tuulen leppeissä jälkisoitoissa,
vuoksiaallon mutkuillessa rannan matalassa,
lopulta lopsahtaen - plops!
Jostain dyynien takaa erottuu laulurastaan huilu,
vissiin lempohinen tundran taikaan sotkeutunut,
läpsytellyt siivillään pitkän tietämän.
Selkäpiilläänkö konserttia mestari pitänee;
eihän täällä pusikoitakaan ole
kuin parahultaisesti tilastoihmisen mieliksi.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi