KEPEÄT LUMET
Keväinen kesäkuu huokuu henkitoreissaan;
päivä olisi jaksettava vielä,
jokohan tuota sitten?
Kituvaisella lumella vielä jälkiä edellisestä elämästä;
talvinen tundraporoparttio siitä tallustanut,
varisuttanut paskojaan reitin merkiksi,
muuten alkaa sulaa olla näköpiirin rajoille saakka.
Kepeät lumet siis.
Vedet syöksyvät yhä vauhkoina kuruissa,
lukemattomista pikkiriikkisistä noroista kertyy
ensin vähäpätöjä puroja jotka sitten kyltyvät
yltyessään vuolaiksi alamäkijuoksuiksi;
leviävät aina kurkkionsa läpäistessään
konkäiden ja putousten upeiksi hunnuiksi
sekä satunnaisesti hortoilevan silminnäkijän
hurmaavan lapselliseksi ihastukseksi.
Ylämäen selänteissä piisaa kyllä sulateltavaa,
meneneekö elokuiseen maailmaan asti,
kuni viimeiset syöverit suostuvat luovuttamaan
tilansa uudelle lumelle...
...joka jo oletettavasti jossain Odotettavissassa
vartoilee tulemiselleen herkistyneenä lupaa
toimeenpanevalta Ilmastoinninmuutoskomitealta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi