SAMA NORJAKSi

SAMA NORJAKSi

Aurinko on siinä kahden kieppeillä noin,
sarastaa vain pilven longissa;
olen vironnut jo,
joten päätän lähteä ulos;
kesäyöt - etenkin yöttömät -,
nukkuu parhaiten tunnissa.

Metsässä ei liikahtaisi lehtikään,
jos sellaista tundralla sattuisi olemaan,
on niin suloinen tyven,
vain meren tuoksu leijuu mannulle vuoksen tuomana.

Mutta mistäpä sitä mokomaa tähän tarpeeseen -
liikahtamattomuuteen -,
oikein kykenisi kukaan keksimäänkään
kun se on jo aikaa sitten keksitty.
Siis metsä.

Se joka on itämaisen wiisauden mukaan aina
ja iänkaikkisesti äänetön,
ellei kukaan ei ole kuulemassa.

Kaatuvat puutkin sortuessaan tuiskahtavat mykkinä,
ihan hissunkissun - silkkoina pelkkinä hiiskahduksina,
ellei asiaankuulumatonta korvanläystäkettä
satu olemaan ihmisen paikalle tuomana höröllään.
Sellainen on hiljaisuus; ja sama myös norjaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.