AJOiSSA
Astun mielenmaisemaa pitkin kutjaillen,
jälkiä tulee somassa jonossa,
mutta tämä ei ole pysyvää - etenkään tarttuvaa -
vuoksi huuhtoo jo viisi metriä wanhat jäljet pois.
Sen verran vain vauhtia,
että sallii taiteilla häilyvässä vesirajassa,
ilman ketaroiden kastumista loiskeessa.
Hoppu on taiteltu ja viikkailtu läjään,
laskettu ranta-ahteelle nuokkumaan tuulenvirissä,
ei ole välttämätöntä ehtiä ajoissa perille;
mikä on ajoissa - miettiköön kukin itse.
Pohtikoon sisällään,
ottakoon sen reippaasti ulos - haukatkoon,
heittäköön ilmaan, sitten laukatkoon;
on perillä jo ennen kuin kerkiää hyvissä ajoin.
Kyllä ranta on hyvinkin riittävän pitkä astua,
tosin kaikki sanat eivät koskaan sille mahdu,
on tiivistettävä - valittava parhaita pivollinen
ja yritettävä järjestellä ne siinä töppöstellessään
parhaaseen mahdolliseen järjestykseen.
Tätä on jatkettava;
Kulttuuri kuolee, jos yhteys runoon lakkaa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi