PUKSUTTELEMiSEN ZEN
Näitä ihmettelemisiä sattuu tämän tästä;
maailma tuntuu sekoavan kiivaampaa tahtia
kuin mitä sen tekemisiä ennättää päivitellä.
Äkin - kesken päätä tuulettavan huviajelun,
saattaa joku asia humahtaa esiin niin,
että huojauttaa puksutinta.
Oitis alettava katsella ravia,
tähystää sopivaa paikkaa saada vekotin sijoilleen;
oman itsensä tukemana nojaamaan maankamaraan.
Toiveissa on tietty seudun suhteen,
jotta atmosfääri olisi samalla laaja ja ilmava;
tilava hengittää mieltä kuohuttavia eetoksia pois.
Aika usein niin sattuukin;
nytkin kanjonissaan vuolaana kohiseva,
sateiden paisuttama joen liru,
puhkuu ja puhisee tyyten eri saundilla,
parin viikon takaseen nähden.
Nyt on tatsia.
Mikäpä siinä - siihen räystäälle persuksilleen;
pohtimaan höpö-höpöjä.
Maailman parantaminen on siitä höpsöä hommaa,
ei lopu mokoma koskaan,
kun toisen reunan saa kuntoon, toinen käy ontumaan.