KOLiPASiLLi
Päivänkakkaran kaltainen valkoinen;
keinahtelee myötäleessä,
varsin tyytyväisen näköisenä olotilaansa.
Ei rakasta puuttuu parista kohtaa;
siis hieman on jo ruokoutunut,
kuten vieressä köllöttävä koirunkikkara,
sateenpieksämä,
mutta muuten vielä tunnistettava teos.
Kolipasilli istuu pikkiriikkisellä kivenmurikalla
ja vollottaa:
Jakaantuminen ei onnistu - on liian kylmää,
elämä menee hukkaan,
jos vielä tästään sää kurjistuu ja hurjistuu.
Kuolen pois.
Ei ole ohikulkijalla laastaria pistää tähän vaivaan;
ystävällisesti,
kun ei muuhunkaan
kun ei minkään sortin liimalappua muassa.
Ja auttaisiko se edes?
Pelkkiä satasia vain lämiskä pullollaan;
hillalasti on toimitettu,
myyty jalattomalle merimiehelle auringoksi,
mielen helpotukseksi tulevaan kaamokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi