UNiKKO
Vetinen atima saapuu mereltä,
ropsauttaa roppakaupalla emänsä syliin,
totisesti-totisesti;
tyyten sitä samaa vettä väkitukku niskaan - tisleenä.
Siinä sivussa kastuvat muutkin - se lienee ansaittu,
mitäs menevät suinpäin töllistelemään
kädet levällään märkää sadetta.
Karvaisesta unikosta pieksäytyy kukka irti,
riivitty tynkä kurkottaa tunturin viltossa kallaassa,
mutta käydään merkitsemässä muistiin.
Sen pituinen se hippi-episodi.
Rannalla rock 'n' roll.
Tuoksuu suolakalaa täynnä olevalta mereltä,
ylijäämä lilluu niiden välissä minkä mahtuu tai ehtii.
Sieraimet harollaan ryystetään ankaraa tuoksua,
joku epäilee paholaisen piilevän aallonpohjassa;
rikkiä otsonissa.
Pirua ei näy mailla, ei halmeilla,
on tyydyttävä vähempään;
vaikkapa annos yläkertapaljaaksi-hulluksi tuloa,
Rantabulevardilla alkaa sateen kera tanssi;
naapuri pyytää luvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi