VUORiSARViKUONO

VUORiSARViKUONO

Sumu sataa vettä;
sammalet ovat liittoutuneet kivien kera.
Joka toisella askeleella olen liukastua pers'mäkeen,
joka toisella myös.

Puhisen kavutessani - puuskutan kuin sarvikuono
toisen mokoman tavatessaan,
mutta maata en tohdi tömisyttää,
niin on viltto kallas paarustaa vastamäkeen.

Joka kerta ylöspäin katsoessa sataa vettä;
silloinkin kun koetan vaivihkaa,
silmää palvoen kurkistaa kulmain alta ettei huomaisi.
Sataa vettä - katkeamattomana jonona;
tauotonna lepopäivän ratoksi.

Noro käy tulvimaan,
ryntää sellaista haipakkaa kanjonissa että.
Uhkaa hukuttaa ohi rynnätessään äitinsä syliin.

Auta manata sille,
mainita että sataa vettä;
on näköjään tottunut sateeseen,
ole moksiskaan ihmisten litimäristä riesoista.

Olen erottavinani kiihtyvän kohinan seasta sanat:
"Käytä sadevaatteita senkin!"

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!