KESÄN LAPSET
Martaan tulon vain aistii - aavistaa,
sellainen kutina,
vaikkei mitään varsinaisia merkkejä vielä näy,
vain ajassa olevia;
hillan kypsyminen - mustikoiden, kaarnikoiden.
Selviä signaaleja ilman hälytystä,
pieniä murusia joista siunaantuu kokonaisuus,
se johon minuus pikkuhiljaa asettuu
ja käy muuntamaan sitä elettäväksi elämäksi.
Vuosikierto vyöryy vääjäämättömällä voimalla,
musertaa väkevällä mahdillaan vastaanpullikoijat;
tässä virrassa ei ole akanvirtaa,
kesän lapset hukkaavat kapasitettiaan,
vastarannankiisken virka on silkka vitsi.
Kinkerpiirin muuttamisellakin huijataan
vain todellisuutta tuota tuonnemmaksi,
ratas pyörii - pää tulee vetävän käteen
ja totuus heti perässä.
Sen valjetessa huulet mutristuvat,
apeus vaeltaa kasvoille,
oneus kaivautuu syvälle sielun syövereihin.
Suruvoitto ottaa niskalenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi