KUMMiTUSJÄLKiÄ
Avaruus
kun kaikki muu on jo hyytynyt,
käynyt uutimet silmillään vartoomaan unohdusta,
silloin se ravistaa eniten.
Äärettömyyden takana siintävä horisontti kiihottaa,
käynnistää wimmaa,
kutsu tulee jostain salaperäisestä
ja käy suoraan koipiin.
Heinäisen dyynin yli,
jäljet valuvat kostealle
ja käyvät maistamaan emänsä suolaista mettä.
Ei havahduksia - vain haihattelevia sumunriekaleita,
päämäärättömiä keijunhelmoja tanssahtelemassa
ilman aikojaan.
Aution rannan märät suudelmat kuittaavat
kosteaan santaan painautuvat anturan kuvat;
huuhtovat turhat pois.
Viiden metrin pätkä kummitusjälkiä seuraa perässä;
astuja tyhjästä - ei mistään kotoisin.
Tuuli koittaa soittaa - voittaa mainingit,
turha työ,
liian vienoilla eväillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi