MUSTAN RAUDAN JUHLAT
Ja auer saapui,
leijui hiljalleen vilttoa,
tyvenestä tyveneeseen valui,
kietoi kaiken kosteanharmaaseen kaapuunsa.
Mierosta tuli tämä tuttu atima - hysteriasta,
kaukaisen kiintojään päältä ehätti vihdoin,
levisi kylän jokaiseen perimmäiseen soppeen.
Koluaa laheana virtana siltojen alusia;
laitureiden paaluja suutelee merestä käsin,
veneiden kylkiä kostealla kielellä siloksi hioo.
Ruosteisen raudan juhlat,
musta rauta kiiltelee onnessaan.
Onea - apean oloinen sumu tanssii kylänraitteja.
Korppi.
On yksi niitä elokuun aamuja
kun haamut ottavat pyöriä sarvista;
taluttavat nöyrinä aukkoja katsellen,
hakevat usvasta hyvää maata.
Virkoaa meren henkäys,
raot urkenevat avariksi aukoiksi,
sankka ohenee harsuiseksi terheneksi,
vaihtuu aamunkajeeksi ja haihtuu pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi