MERiMETSO
Kaikkea sitä humeetissaan hautoo,
peurakuuhun on vielä aikaa,
totaaliseen maiseman vaihtoon;
meri, vuoret ja tunturit sitten niin kaukana,
ettei niitä jaksa käydä tervehtimässä,
ei vaikka rinta räytyy jo nyt tunteesta.
Ranta antaa voimia,
muutamalla askeleella sileällä sannalla,
autiota - lintujen äänet ovat kuolleet.
Juoksen vuoksen zen-laulua kuulemaan.
Mykkyys valunut vuoren kallaasta kanjonia pitkin,
vallannut tienoon - pyytänyt usvan avukseen,
hunnuttanut kaiken vähänkin riehakkaan pehmeään.
Ei ensimmäistäkään kipparia hereillä,
puksutukset uinuvat syvällä luukutetun ruuman
turskan tuoksuisissa uumenissa;
dieselin katkuun kääriintyneinä - syvässä unessa.
Merimetso näkee paalun päällä pahaa unta,
sortuu siivelleen,
parkaisee ennen merta.
Pari siiveniskua ilmaan
ja kohta vetää sikeitä taas kuin tukki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi