PYHÄ TOiMiTUS
Huomen piipertää jo lapsen askelin vastaan
kuni vasta oijustamma konnullemma;
ehtoo on vierähtänyt bluusin humussa
tuttujen basistien huomassa.
Kaikki muusikot muuttuvat ajan oloon basisteiksi;
läskibassosta - siitä helevetin isosta viulusta -,
siitä kannattee ja alkaa ounastella,
jotta pian saattaa käydä kuoriutumaan.
Kovaa menoa siis Ultima Thulen maassa,
tyyten poissa oli eloton oneus,
räytyvä apeus sekä sielun anhiton kapeus.
Tyyten poissa;
sijalla harras katse riettaissa silmissä peliä vailla,
ankaran vimman täyttämä henki
ja sielu kuin tanssivan paholaisen hytkyvä poika
Manalasta lomalla.
Nyt siis sumussa - sarastuksen airueina
kyhnytämme siunatussa tilassa toisiamme;
matka wällynalaisenmaailman iloihin ei ole pitkä.
Sitä ei ole edes riittävästi.
Ja jos olisi, niin kesää tuoksuvalle niitulle laskettu
rakkaus olisi riittävän viettelevä pyhään toimituksen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne