YÖ TULEE

YÖ TULEE

Piiiitkästä piiitkästä aikaa taasen yö -
hoh-hoij-jaa -,
ramaseekin jo silläkurin että.

Ja leukaluita revityttää;
pivollinen pyitä sinne lempolaiseen mahtuisi jos.
Jos niitä tähän hätään jostain lähättäysi.

Sitten jonniijoutavan päälle kipene asiaakin;
kylläpäs se kesti tämä pitkäpäivä,
hyvähkö tovi reunasta reunaan ajaa;
etenkin näillä ihmisrattailla,
jotka nyt ei kovin kaksiset ole kellään,
eikä etenkään meillä heikommalla aineksella.

Tuskinpa luokkaa ylempänä -
rupu- eli roskasakillakaan;
unihiekkaa jo näkimet tursuu heilläkin niin,
että permanto rahisee nutukkaiden alla.

Paljasjalkaisilla paikallisilla - kantaväestöläisillä -,
heh - kantapäissä.

Vain eliitillä päivä on lyhyt - liian lyhyt -,
ei ehdi kahmia, ahnehtia tarpeeksi
ja sikäli mikäli wanhat merkit paikkansa pitää,
on vain lyhenemään päin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne