TUHAT PERKELETTÄ
On parahultaisesti
yöttömän yön päivänvaloaika aamunkoissa.
Hinaudun kotitunturin huomaan kurun uomaa myöten;
siitä on vaivattominta kamuta,
jos samalla käsittelee päässä jotain aktuellia.
Toiset vetää sikureita,
meikäläisen humeettia vaivaa nivhin kielen
polysynteettinen rakenne;
yksi sana voi sisältää kokonaisen lauseen.
Että josko siihen keskittyisi - alkaisi opiskelemaan,
kymmenen vuoden päästä ehkä ja kenties,
suoltaisin näitä samoja höpötteitä
moninkertaisella vauhdilla;
yhden höpötyksen kun voisi esittää viidellä kuudella
hyvin valitulla sanalla,
Eskimoiden kielet lienevät samaa juurta,
sitä hyvää puuta jossa sanoja pääsee kovin vähällä:
"Iktsuarpok" - eli sisäinen tunne mennä ulos
ja tarkistaa, jos joku on tulossa.
Tosin muistan taannehtien erään trukkikuskin,
joka osasi soveltaa samaa polysynteettista mallia
ihan tavalliseen emänsä kieliseen kiroiluun;
"Tuhat perkelettä" oli hänen ehdoton ykkössuosikki.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi