TUNNELi

TUNNELi

Musiikki on viime aikoina vienyt mukanaan,
kuljettanut lempo niin wanhoissa maisemissa että;
surrannut korvamatona kuuskytluvulla,
vaikka tunturissa luulisi kuulevansa ihan muuta,
vaikkapa pilvilaumojen lokoisaa harmoniaa.

Vähän väliä karkuteille livahteleva sielu riekkuu;
kärttää loitompaa vapautensa turvin josko
mielikuvitus rohkisi heittäytyä samaan völjyyn.

Sitä tarvia moneen kertaan ylipuhua;
kääntyy isäntäänsä vastaan
ja alkaa painostamaan.

Käy suorastaan moittimaan että flaret puuttuu;
että pitäsi olla flaret kuuskytluvun tyyliin.
Jotta pääsis' muka fiilikseen.

Lehahtaa ruinaukseen kyllästyen lopulta tiehensä,
perässään makeista sanoista väsätty toivomus;
tuoppa palatessasi joustikaskinttuinen nainen
minulta korvamatoa kuulimesta tonkimaan.
Iharikaskin käy - jos ei sitä joustikkaista osu.

Mato kaivaa käytävää,
varmaan nävertää pian käytävän puhki toiseen
ja se kuuluisa tunneli läpi pään on totista totta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne