MERKKiTAPAUS

MERKKiTAPAUS

Kärjistyvä sää,
meri ärjyy kallioloukkojen syövereissä,
tyrskyy myrskyä manaten louhikon onsien läpi,
puhuri kantaa hyrskyä kasvoille.

Näkimissä kirvelee märkäinen suola,
vaan härkäpäisesti vahdata pitää;
ankaraksi romantisoitu lepsu meri
taitaa näyttää ensikertaa häijymmän karvansa.

Merkkitapaus mittakaavassa,
jossa ihmiseläimen osa kutistuu kusiaisen kokoon,
ellei mitättömämpäänkin,
tässä elementtien ottelussa toisiaan vastaan

Nelimetriset hevit iskevät rosoiseen kallioon,
katkeamaton matto satojen tonnien voimalla,
tunnista toiseen, päivästä päivään;
sama hurja kiihko - armoton kahina -,
kohina ja möyry.

Mylvintä kuuluu jyleiden paasien läpi,
suojan puolella täristää
kun koko mantu tuntuu vavahtelevan iskujen tahtiin.

Kosteissa silmissä riemunvoitto illistää;
isoisän hokema nyt omin silmin kokema.

Oh-show-tah hoi-ne-ne