KOiLLiSKAJO Runo № 2800
Sirrien seassa veden rajassa kykkii tylli,
pyllyy väliin ohikulkijalle riettaasti
ja elää tyllin elämää.
Tankkausvaihe - yhtenä aamuna vain poissa.
Matkan päässä rantavallilla,
korppi ronkkii hartaana lokkivainajan rintaa;
toisen kuolemasta syöntyy elämää.
Sillä on asiat hyvällä mallilla
nälkää siirretään huomiselle,
jos se suinkin tulee.
Eipä löydy voittajaa tälle viilipyttymäiselle näkymälle
joka muodostuu tästä yksinkertaisesta kuviosta.
Matalalta orastava koilliskajo dramatisoi tolan,
luo huikean pitkiä varjoja taka-alalle.
Yöstä ei vielä kipenen hajuakaan,
aamua yhä kaikki tyynni - liki puolesta yöstä -,
tämä sarastuksen aamunkoissa siintävä huomen.
Kavereistaan eksynyt ihmisen muovipullo kaipaa koriin,
nuokkuu lilluvassa vuorovesiallikossa.
Ei taida olla enää osaa eikä arpaa tulevaisuuteen,
niin holtiton on käynti.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi