DONiN PiKKUVELi
Puolisotta jäänyt käki kukkuu jossain suruaan,
pitkä turha matka lemmen takia Dikka-Duualta;
tyhjän saisi pyytämättäkin.
Tämä joki ei hoppua,
valuu verkkaampaan kuin kuuluisa veljensä Don,
lieneekö änkyrää kurimusta koko matkalla,
edes vähäpätöistä nivaa
niin tasaisten maiden läpi johtaa kuomalla uoma.
Juomapaikalle johtaa kahiseva,
harkituin askelin astuttava peuranpolku;
ranta-ahteella tallottua niittua,
kortteet väpättävät vienosti virran kutituksesta.
Aika on pysähtynyt taiaksi,
viehkeys leijuu myötäleeseen vajoavan autereen
olemattomaksi olevaksi harsuuntuvissa helmoissa.
Heleä kesä vain on,
suloinen ihana uinuu ehtoon sylissä;
toista poskea värjää auringon kajo,
toista nuotion hehkeä loimu.
Kuikka vakuuttaa läheisellä järvellä rakkauttaan,
sotka komentaa poikiaan,
haistimia hyväilee savun viipyilevä runo.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi