YÖN KEPEÄT ASKELEET
Aallot kuolivat pois - nuolivat aikansa santaa,
nyt rannan yksinäisyyden yllä hiljaisuus,
kipenettä vajaa rikkumaton tyven.
Haaveellinen sielu on erottavinaan Haavruuan,
laulaa jossain aavan laidalla suruvoittoaan
kadonneiden merimiesten muistolle.
Ehtoo on pehmeä,
ensimmäisiä hämärän haituvia saa maistaa oitis
tunturin varjon huoman tavoittaessa sannan.
Lasten jäljiltä olevat hiekkalinnan rauniot
ovat menettäneet kuohkeutensa;
palaamassa nyt siksi mistä ne muokattiin -
vuoksen peittämäksi rannan hiekaksi rantaan.
Pienten varpaiden jäljistä pian pelkkä aavistus,
lokkien räpylöistä sitäkään vertaa,
tahrat liukenevat - santa silottuu.
Yötön yö tanssii kevein askelin,
ehättämistä ei juuri huomaa,
koska voittaa kuulaampana
jo eletyn pilvisen päivän arkisen harmauden.
Maailma on kaunis näin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi