tiistai 31. lokakuuta 2017

PAHOLAiSEN VELi


PAHOLAiSEN VELi

Eipä ollut eilisen huomenella hoppua,
lahe kerrallaan ennätti kiskoa housut jalkaan
ja paitarievun pujottaa harteille.

Sai verrytellä ja vatvuuttaa wanhaa raatoaan,
toki sen verta minkä nyt vähäläntää hirviää
jottei se rikkuunnu.

Puhkui ja puhalsi Akka sillä töin,
että hätäisimmät kiirut sai nakata oitis,
heti ens'töikseen kiireettömimpien laatikkoon,
tyhjän kun saa pyytämättäkin.
Sellaista soittoa salvoksissa että.

Piisi ulajoi kuin kissillä olisi nokisuttari sitä hormannut,
venttiilit fuskasivat hilpeästi vihellellen
kuin mitään erikoista ei muka
vaikka ulkosalla sellainen furor teutonicus.

Katse hötkyili kuksan takaa haikeana sohvaa,
sen pehmustimena olevia roukuja;
Paholaisen veli suhkutti mairealla äänellä kuulimeen:
"Sinne, sinne."

Eipä tullut taivuttua houkutukselle;
ei meikäläisestä sellaiseen ja jos olisikin,
niin ainakin viissataa €uroa per kerta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 30. lokakuuta 2017

RUJO MAA


RUJO MAA

Maapa on vielä riettaan musta,
niin viehättävä huokoinen matta päällekäsin,
etenkin äkisti vilkaistessa,
että tavallinen normaali pikimusta vaikuttaa
tähän verrattuna lällykältä kalpealta.

Ettenkö sanoisi -
sumpin oloiselta lattekahvikerholaiselta -
ja miksen sanoisi.

Maa imee nyt kaiken sen lämpimän minkä kykenee
kuni tulee mörkö ja lumipeitto;
joko ennen tai jälkeen mieluummin.

Sosieteeraus mokomasta - tuleeko vaiko eikö -
jatkuu sitä hölynpölympänä
mitä kauemmin lunta joutuvat odottamaan ne
jotka saavat siitä kuukausien vatkuttamistartunnan.

Sen yllättämisille ei tule loppua,
martaan peittävä kauneus ei ole mitään
siihen verrattuna että joutuu olemaan aamuisin
epämukavuusalueellaan akkunoita raapatessaan,
tai tyhjää sutivassa kotterossaan aura-alueen sivussa.

Tämä rujo maa on silti yhä riettaan syntisenmusta
ja karu ankaruus kalpenee kauneuden käsitteeksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

UNHO


UNHO

Ravistaa,
sielu rynnii irtinä -
kaikenlaisesta riistosta ja sorrosta vapautettuna.

Hyörii yltiöpäänä vastuuttomana haihattelijana,
häärii päättymättömän ihanana katastrofina
pilkaten kaikkia luonnonlakien rikkojia.

Kuni kapuaa;
vuoren kiireltä näkee loittoa kauemma,
mielipuolisuuden rajalle saakka,
eikä näkymä ole mairitteleva.

Tyhjöstensä kuorina onean koleat,
ylipiettaat epäihmiset kolisevat hurmissaan,
inseminaatioparatiisiaan odottaen;
ja täyspäisiä hutkien.
Mistä noita tolvanoita ja pölvästejä oikein riittää?

Sitten - ärtyä kylliksi saaneena - pois kulkiessa,
taivaan sulkiessa näyttämöään iltaan
esirippu sulautuu meren siltaan.

Ehtoon punakeltaisen rietas antaa unhon,
kantaa auringon viimeisillä varsillaan saarien saareen,
sinisten unien maahan aavan tuolle puolen
ja - "ein Ulb..." - wanha maailma palaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 28. lokakuuta 2017

TYYSSiJA


TYYSSiJA

Pitkän huiskea ehtoo,
värimaisemassa ei moitteen sijaa;
kyllä näillä lähdöillä kelpaa mistä tahansa aloittaa.

Kauneus,
se joka näillä tienoilla ovelasti kätkeytyy kiviin,
kallioihin, vuorenrintuuksiin
ja pyöristyneiden tuntureiden lakiin - riittuuksiin -,
suorastaan pöyristyttää
kun sen ensimmäisiä kertoja havaitsee.

Eikä se siitään somene,
yhä vaan monimuotoisempana sen näkee,
mitä kokeneemmaksi tulee,
sitä oppineemmaksi yhdistelemään
kaikki varteenotettava varteenotettavaksi.

Lopputulos on mielen huikaiseva maailma,
sielun leposija niille joilla räytymistä,
tyyssija rauhansa haluaville.

Eikä siitä tarvitse tinkiä,
voi ottaa niin suuren haukkapalan
kun henkiseen kitaansa saa tungettua.

Toisille halukkaille jää jäljelle sama määrä,
kauneutta ei voi syödä vaikka sitä kuin ahmisi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 27. lokakuuta 2017

VÄLiHOUSUSiLLAAN


VÄLiHOUSUSiLLAAN

Joskus,
vaikka tosin mitäpä se itekullennii hyvejää,
saattaa ihmisen poika sittenkin sortua
eetostamaan joutavia - etukätisesti vaikka talvea -,
huikentelevaisimmat jopa sitä seuraavaa talvea,
rohkimmat ydintalvea
ja sen vaatimia tulevia mahdollisia suoritteita.

Toisinaan sitten taas ei.
Asia jää siihen.
Odottamaan huomista,
jos sen nyt ylipäätänsä jossain on päätetty tulla.

Tyssää aatos heti lähtöasemiinsa,
eikä etene ennen kuin luoja lykkää eteen syttöjä;
riittävän varteenotettavan määrän pilvipumpulia
jonka Pohjan akka survoo niin tiiviiksi kinoksiksi,
niin keskelle kulkuväyliä ja pihoja kuin vain voi,
saadakseen harmitusta sisätiloissa,
eukkonsa kanssa wällyn alla mieluiten viihtyvälle,
mutta lumitöistä vastaavalle.

Ja joka sitten nousee sadattelemaan,
manauksen kera - välihoususillaan -,
akkunan tykö lumettomia aukkoja katseella anoen.

Mitä sitä tyhjää - tasaiseen sataa tasaiseen maahan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 26. lokakuuta 2017

SOiTTOLiSTAJAZZiA


SOiTTOLiSTAJAZZiA

Silloin taikka tällöin,
yleensä ehtoon korvilla pirtin lämmössä;
enempi harvakseen kuin tiheään - etupäässä talvisin,
tulee miettineeksi ajan sietämätöntä hupaisuutta.

Siinä vaan joutenoloa lopetellen,
soittolistajazzia nautiskellen lammasvällyissä -
punikkituolissa -,
posliinimukissa höyryävä kaakatus;
näkimet luupollaan unen- ja valveen rajatilassa.

Tähän on tultu - talo rannalla,
parikymmentä metriä maata erottaa Jäämerestä;
tuosta kauheaksi suupuheissa, tarinoissa
ja kirjallisuudessa kuvatusta hirvityksestä.

Pirtti kököttänyt sillä paikallaan yli puoli vuosisataa
kaiken nähneenä ja kokeneena;
koko kirjo talletettuna ryssänhirsiristikkoon,
somistettu vaakavuorilaudalla edes jonkin näköiseksi.

Myös ne miesmuistin takaiset hurjapäiset myrskyt
ja mylläkät, lumenjuoksemat, jääsateet;
kaikki ne löytyvät vuorilautaa raottamalla.

Siinä kaikki,
tämä on elämää arktisella ilmastovyöhykkeellä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

MYÖTÄSUKAAN


MYÖTÄSUKAAN

Lumen sukuisesta ensimmäisiä merkkejä,
härmän oloista rännähköä tihuttanut yön sisällä;
näytästää kertyneen viileämpiin kohtiin mantua
huteriksi laikuiksi.

Nooh - hät'hätäsesti sen verta,
että wanhan liiton ukulina siitä justi vilun tunnistaa,
ennen kuin sulaa pois poikkeen.

Mutta enne se on,
selkeä vihje;
nyt viimeiset puuhat rantteella selviöön,
tai muuten jotain.

Mieluummin ne touhuaa tällaisessa pikku pöhinässä,
aika leppoisassa parissa boforissa
kun Louhi ei vielä tunge itseään kalvosimista
ja kurkun juuresta iholle;
hieman vaan myötäsukaan silittää.

Oireita sillä kyllä on,
halukkuutta jo päästä rytisemään,
tundra on kauttaaltaan kuloa;
sopisi siellä jo varistaa kaikki mikä varistettavissa on.
Pöllyttää maailmoja pitkin hujan hajan.

Näyttää kuitenkin sarastus povaavan seestyvää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 24. lokakuuta 2017

SANJEEVANi BOOTi


SANJEEVANi BOOTi

Jossain tundramaan kamaralla,
ei tarkempaa osoitetta - meri näkyy,
suurin ja piirtein etelän suunnassa velloo.

Ei siis öksyksissä olla
kuni kerran ilmastonsuunnat selvillä,
tahi eihän sitä enää varma voi olla,
etenkään vuoren varma;
siihen on vielä hyvä tovi matkaa,
mutta häämöttää se jo udun takaa upeana.

Maailma on tältä syksyltään kaunis;
notkoihin valuva - erinomainen -,
sinne tiiviiksi pakkautuva usva muodostaa lammikoita,
laheita sinisenharmaita lompoloita
joista vuoristot kohoilevat saarina.

Matalahkoja ovat tällä seudulla,
siellä täällä riittuuksien päällä heinikköä;
sumusta märästynyt pahta loistaa rintuukselta
auringon säteen kera yhteen törmättyään.

Oitis haihatteleva mieli alkaa hupsuta,
kuvittelee hokaavansa vuoren kupeesta
hämärässä loistavan Sanjeevani Booti-yrtin.

Kukapa kieltäisi tundran hiljaisuudessa mokoman?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 23. lokakuuta 2017

iHMEKÖS TUO


iHMEKÖS TUO

Jotkut sisäpiirin kamut soittavat silloin ja tällöin;
haikailevat isoisiensä wanhoja tarinoita
siitä kuinka aurinko näkyi syksyisin -
aina hyvän matkaa marraskuulle saakka -,
ennen hiipumistaan sydäntalven ajaksi.

Mutta että jo tammikuun lopulla lempohinen taas
sirhotti likilaskosesti silmään kirpeässä pakkasessa,
oli kuitenkin siellä entisellä paikallaan,
entisessä virassaan;
jota hoidellut pieteetillä joitakin miljardeja aikoja.

Tuo kaikki edellä mainittu ihanuus,
jopa maailman suurin onni,
vallitsi täydellisenä ennen noita kiimaisia hupsutuksia -
noita ilmastoinninmielipiteenmuokkausoperaatioita.

Nyt niiden jäljiltä tulevaisuus vaikuttaa mustalta,
nykyinen aurinko vihamieliseltä synkältä,
vain heikompiaines yhä enenevässä määrin syylliseltä;
suorastaan ryöttäsyntiseltä kuplallisiin nähden.

Sen lisäksi - ja kiusaksi,
kaikenlainen teeseitse-tulivalo vaaralliselta -
järjen valo päällimmäis'nä,
hyvänä kakkosena hällan- ja kiukaan tuli,
tuossa lopullisesti pimenneen järjen valtakunnassa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

VÄRiT


VÄRiT

Tundran takana - meren yllä -,
leijuu epäilyttävän jylisevä ääni,
tummia sävyjä selkäpiissä esiinnostattava kumina,
vaikka sinällään on melkolailla tyven tila.

Tällä kohtaa tundra ulottuu aivan meren kynnykselle,
horisontilla rajattua siniharmaata vasten
ja vuodenajasta johtuen upean ruskeana kielenä,
matalan valon loihtimana jonain epämääräisenä,
mutta oudosti sisäisesti hehkuvana.

Värit ovat vähissä - ehtymässä entisestään,
vain sielua viiltäviä kuloruskean sävyjä,
satunnaisia sammalvihreitä vasten,
toisin paikon jäkälään;
ja tästä vaan talvea kohden yhä vähenemään päin.

Ne jotka tietävät ilmiön asian laidan - haikeuden -,
eivät hämmästele tuota kuitenkin upeaa näkyä,
sivuuttavat sen vain toteamuksella;
elämälle välttämätön pakko - marras -,
lyhyt tilapäinen kuolema.

Aivan toisin kuin äkkinäiset,
jotka useimmiten ilmiön havaittuaan imevät siitä
jonkin sortin mystistä pelonsekaista tunnetta;
varautunutta suruvoittoa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 21. lokakuuta 2017

SYKE


SYKE

Eilinen sykki iloisena,
heti anivarhaisesta sarastuksen kuumotuksesta
aina huomenkoin upeaan rusoon
ja siitä dramaattiseen punakeltaan vakiopaikalla;
sillä jolla sielulle viehätystä eniten,
olipa tyven tahi vouhakka.

Lokkisakki pälyili levottomana,
lievää hermostumista satunnaisilla kiruilla ilmaisten;
mikä saakutin ihmiseläin ryötää aamuyöstä -
parempien ihmisten nukkuma-aikaan -
murtajalle haahuilemaan...

...häärii muka epämääräisenä,
epäilyttävän epäsymmetrisesti;
ilman että mitään pysyvää,
tai että edes ikuisille nälkäkurjille ruokaa toisi -
siinä samalla mukanaan - naposteltavaksi
kuni kerran kuitenkin sen säntäilyä joutuu katsomaan.

No en tuonut,
turskan päitä ja -sisälmyksiä - enkä muutakaan -
itseni vain.

Ja yritin jättää siipiniekkatarhan
mahdollisimman vähälle huomiolle
kun oli tähellisempääkin sykkiä juuri silloin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 20. lokakuuta 2017

KAiKKi AiKANAAN


KAiKKi AiKANAAN!

Aurinko myöhästyy ja myöhästyy,
hätäisimmät luulenevat jotta se oikuttelee
kun päivä päivältä änkeää yhä myöhäsemmällä esiin.

Mutta ei se niin mene - laki se on auringollakin -,
kylläpä sen määräysten, pilkkujen, kotkotusten
ja paragraafien mukaan pitää senkin pelata;
muuten menisi hösseliksi - aivan sekasin -
kaikki planeetat, sputnikit sun muut tekokuut.

Ihmiset myöhästyisivät töistä tahi olisivat
työnsä tykö liian aikaisin - linnut muuttomatkoillaan,
jopa naisihmisillä lintukiikun asentamisen aikataulussa
saattaisi tulla haksahduksia eikä hyvä seuraisi siitä.

Kyllä net kosmiset lait pätee aurinkoonkin,
vaikka se vaikuttaakin lievästi hyvinkin omavaltaiselta,
etenkin itsepäiseltä - toki sikäli mikäli,
että sitä katsoo sellaisesta vinkkelistä.

Eipä siinä mitään - kyllä se sieltä aikanaan urkenee,
käydä pölähtää tuossa etelän päällä
tosin melko hopusti kaartuu siitä taivaanpiirille päin
ja häippäsee rannan taa unilleen.

Enskuun lopulla sitten pitemmäksi aikaa;
arktisen hysterian langetessa kaamokseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 19. lokakuuta 2017

MONOLOGiAA


MONOLOGiAA!

Peruutetaan ensin kolmekymmentä askelta,
jotta kuvakulma näyttäisi valoisammalta
sitten vielä viisi sekä kuusi
ja tuiskahdetaan persielleen suolavesilättiin:
kappas vaan,
maailma näyttääkin yhen äkin mustemmalta.

Niin ankaran jyrkässä ryppykulmassa kulmat
tuosta persulleen heittäytymisestä,
että näkimet tuskin näkevät
mielen mustuman takaa mitään.

Silkkaa pelkkää synkkää yksinpuhelua,
vittua ynnä muitakaan ryöttäsyntisten sanoja
suuremmin unehtamatta mainita.

Kyllä kelpaa kuvanotinta toisella kouralla kannatella,
toisella ottaa litisevästä ravasta tukea,
ponnistaa perää ylös,
samalla kun manaa kiskomisapua jumalilta;
ymmärrettävää että kaikki kelpaavat,
nyt ei ole värillä eikä nimellä väliä,
kuhan on.

Pinteestä selvitään pieteetillä - puhtain paperein -,
kukaan ei nähnyt tai kuullut,
kunhan kaiku lakkaa sadattelemasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

KURJiSTUMiSTEORiAA


KURJiSTUMiSTEORiAA!

Ensimmäinen parvi tuli Vaigatsin suunnasta -
yli meren aavan ulapan,
toinen katras maanlopun kiertäen
ja kolmas aura sähkölinjaa pitkin.

Yhdessä ne muodostivat loistavan enemmistön
rannan sen hetkisessä kokoontumisajossa;
satapäinen isokoskelopartti upeassa syysasussaan.

Se on missä tahansa uhkea elämys,
etenkin jos sattuu olemaan niin liki
että näkee yksityiskohtia pelkillä näkimillä,
ilman pitkää silmää.

Sosiaalista kasaantumisteoriaa ei siinä sakissa
kovin pitkään pähkäilty,
eikä kansanäänestyksiä hyödyllisimmistä idiooteista.

Kurjistumisteorian kannalla näyttivät kaikki olevan,
sikäli jotta jos ei kohta kalaa saada käkättimiin,
piru korjaa sakista heikomman aineksen.

Kalastamaan ryhtyivät,
levittäytyivät viivaksi joka kaartui saartorenkaaksi,
alkoivat sen supistuessa nokkimaan kaloja kitusiinsa.

Takauma Raatteentiestä hiveli mieltä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 17. lokakuuta 2017

POiKA ELi TYTTÖ


POiKA ELi TYTTÖ!

Ja siinä se oli edessä,
ennen kuin susi ehti kissiä ääneen sanomaan,
istua kökötti pahtaalla öylättinä,
suki ja nokkaili itseään uljas hemmo;
nuori kotkanpoika eli -tyttö.

Urkeni katsojan mieli,
janosi laulaa kieli,
vaan mykkää piti näytellä sielunsa lepyttämiseksi;
hälinät, itsekseen höpöttelyt ja siunailut pois,
kokonaan pois - vaiti.

Siinä esitti pelkkää kotkaitseään
niin pietasta, niin pietasta että;
ei vielä yhtäkään rietasta aivoitusta päässään,
pelkkää lihanhimoa nälkään vastikkeeksi,
sitä millä tikanpojat ja -tytöt ajetaan puuhun.

Ei marissut sukupuoliroolittamisestani,
joka sitä paitsi oli parhaan kykyni mukaan annettu,
eetosteltu pikivalkoisen viattomasta sydämestäni.

Otin lauloi etusormen tahtiin,
asemointia kullekin otokselle erinäisistä kulmista,
hyvää tuulta okulaarin takana sihtaillessa.

Sitten molemmilla näkimillä tarkistaen - poissa oli.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 16. lokakuuta 2017

HORiSONTiAiNEN


HORiSONTiAiNEN!

Ei sateesta aina haittaa ole,
etenkään jos se valuu ylhäältä alas,
ihan mukavaahan se vaan on
jotta mantu kastuu.

Ja sukat siinä samalla,
sikäli mikäli on kumpparit suut ammollaan -
kivellä - haukkaamassa raitista ilmaa
sukkamehualtistuksen pökeryttäminä.

Väliä harppoa niitä noutamaan suojaan
on kolmisen metriä litisevää sammaljäkälää;
ei sitä raaski hevillä kynsitulilta mokoman takia erota,
antaapa niiden latkia varsitorviinsa sadevettä kyllin;
häätyy kaataa lähteissä pois,
eihän niihen mahdu kuin varrellinen kuhunkin,
jos ei välillä tyhjää.

Parempi sade tämä nyt kuiten on - ihan laatujaan -,
tämä vertikaali,
paljonkin parempaa siihen nähden
kuin se usein Louhella maustettu horisontiainen.

Joka oikein äityessään kiipeää ylös lasia,
kamuaa seiniä pitkin vastaseen ja hakee irvejä,
puikahtaa niistä kastelemaan mahdollisia vyllejä,
josko niitä sattuu vastaan tulemaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

OHiMENNYTTÄ


OHiMENNYTTÄ!

Luutarhalla levätään,
siunatun tilan rauha leijaa tyytyväisenä yllä -
ei empimistä -,
osallistujilla ei ole hinkua tulla tähän ulottuvuuteen,
kuikuilemaan miten meillä tässä ajassa menee.

Siellä olevat viettävät kaikki ohimennyttä elämää
epäillä sopii - että ehkä lokoisastikin
kun ei näytä olevan mitään asiaa pois.

Ovat tehneet kertakaikkiaan lopullisen päätöksen
olla sotkeutumatta kuolevaisen elämän sotkuihin,
ja asioihin.

Yhtään ainutta minkään koplan jumalaa
ei näytä olevan kiikkumassa aidan nokalla
kiihottamassa puolenvaihtoon,
kehumassa etuisaa matkaa omalle paratiisisaarelleen
joka on jossain hiijjessä,
aavan suolaveden ulapan tuon puolla.

Rannattoman meren sietämätön upeus iskee
maakrapulaiseen sellaisella vimmalla että
sanoja pitää hakea,
kauheimmillaan kaivella tikulla heinäsuovasta.

Arktisen hysterian siistimätön kauneus puree.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 14. lokakuuta 2017

MATALA VALO


MATALA VALO!

Erinäisiä - melkopa joutavanpäiviä huomioita,
mutta että kuitenkin;
muutamahko vene vaikuttaa meidän tilapäisen
sekä perilyhyehkön poissaolomme aikana
saaneen määräyksen nousta maalle toipumaan.

Mikäpä se siinä - lekotella pukeilla
ja antaa Pohjan akan huuhdella köliä,
huokaista talvinen tovi - hyvässä uskossa siihen,
että tuliset jääkipenet ruoskivat talven aikana
vesirajan alakerran putipuhtaaksi syöpäläisistä
ynnä muista suolameren vastuksista.

Ei mitään sen kummempaa;
vuorovesi näyttää käyttäytyvän säällisen säyseästi,
mutta siitähän me sitä lähteissä varoiteltiin,
jotta parasta vaan olla tätä entistä,
reipasta laatua palatessakin.

Tundra houkuttaa - ei sille voi mitään -,
tässä arktisen hysterian matalassa valossa
sen muodot ovat entistä houkuttelevammat,
suorastaan repivät sielua - kiskovat mykkyydellään.

Vaikea sitä on vastustaa - ehkä vyötettävä itsensä -,
laitettava tytär selkäriippiin
ja lähdettävä tutkimaan tundran väkevää viehätystä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 13. lokakuuta 2017

KiSSiNLUNKKUJA


KiSSiNLUNKKUJA!

Koillisesta kyllä vaivihkaa lipevästi varoittelee,
sen äkkää jokahinen ulos itsensä tukkiva,
mutta lumen hajusta ei vielä höykäsen pölyäkään,
ei sen ensimmäistäkään kipenettä tunkemassa
kenenkään yksityiseen vomeronasaalielimeen;
herättelemään talveenvarautumiskeinoja.

Ei muuta kuin sitä tavallista,
ihan pelkästään vain vuodenkiertoon nähden;
pihamaalta tavaroiden kasailua,
lumityövälineiden huoltoa ja tarvispaikoille asettelua.
Ja tietty kissinlunkkujen tukkimista kivijalasta
jottei Louhi pesi rossipohjaan permannon alle.

Ranta elää loisteliasta - syksyistä renessanssia -,
uudesti syntynyttä tämän vuoden kultakautta.

Tähän rantaan leimautuneilla linturievuilla
ei tunnu olevan huolta huomisesta,
ei wimmaa lähteä nokkaansa loitomma reuhtomaan
kun kerran tässä rannan tienoilla näyttää olevan
pöperöä saatavilla ihan nokko ilman aikojaan.

Siis täkäläisestä vinkkelistä hyvinkin tyhjänpäiväisille,
riskialttiille muuttomatkoille ties minne;
vaikkapa jonnekin vinkuetelän lihapatojen ääriin,
joissa saattaa henki päätyä entistä parempiin suihin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 12. lokakuuta 2017

SYTi!


SYTi!

Jostain ulapalta kantaa Haavruuan laulu;
tuleneepi Kipparikarin takaisesta matalasta
joka vahvalla luoteella paljastuu vedenalaisluodoksi.

Sieltä on hyvä suruvoitot ilmoille päästää,
apeuden sekainen oneus leviää,
mataa maallisia kohti näkymänleveänä mattona
ja jää voimaan,
soimaan korvamatona päivätolkulla,
joskus loitommaksikin aikaa.

Eipä silti,
ei siitä pahaa sanottavaa,
vaikka saattaa se tässä lokakuun mustassa,
puolityvenessä illassa,
vuoroveden tohinan yli kuuluessaan
hieman äkkinäistä herkkää hätkähdyttää;
koskettaa sielun mustimpia aukkoja
salakavalasti Thanatoksesta muistuttaen.

Nooh - tosiasiassa sellaisen juohtuessa mieleen
otetaan ja sylkäistään kolmesti vasemman olan yli,
lausutaan ääneen "syti"
oikean kouran etu- ja keskisormi
persien päällä samanaikaisesti ristissä.

Että vältytään Sisyfoksen kivenvieritykseltä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

ANNAN PERiKSi


ANNAN PERiKSi

No puhaltaa se kyllä,
suolaveden huokauksen tuntee sisäpiiriin
vuoroveden loiskintaa kuulemalla -
tämä saavutettu etu kuuluu rannantyköläisille.

Puhalluksen ankaruudesta epäsikkari tunne
kun ei ole vielä haistinta tähän tuuleen tarjottu,
mutta kaakkolaiselta vaikuttaa viirin mukaan,
Putinistastanin kinkerpiiristä,
Emä-Venäjältä.

Hyvin tuulee,
silmät ummessa neljää viittä boforia,
se on lähes parasta mahdollista;
valaan pierut pyyhkäisevät kylää vain hipaisten,
eikä pahempia loukkaantumisia ehdi syntyä.

Jahka tästä ulos selvitään
ja miksikä ei selvittäisi,
niin sitten tarkempia merkintöjä nahkakantiseen;
siihen mustaan kuluneeseen.

Nyt rohkenen sallia itseni himoita niin paljon
toista kuksallista oivallista kohvetta,
että lopulta annan periksi
ja nousen valmistamaan sen;
hökeitä säästämättä - laadusta tinkimättä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 10. lokakuuta 2017

LOiKKARi


LOiKKARi

Hyvä elämä on jumalien piirissä kovin pidetty,
on vain muistettava että
hyvä on elämä on hyvä elämä - ei ikuinen,
vaikka joku herkkäuskoinen tolvana
niin saattaa kuvitellakin.

Nimittäin jossain vaiheessa mukava muuttuu ikäväksi
kun sitä on liikaa tarjolla;
liika vaan on liikaa,
eikä sitä yhtäkään saa sitten kunnolla eletyksi.

Jaa-ah, miksikä näin -
vastaanpa itse koska kysyinkin;
tämä on säännöllisen epäsäännöllistä diskuteerausta
itse itsensä kera -
sielun ja ällin interaktiivista mälätystä
milloin minkäkin asian tulemisesta ja menemisistä.

Niin korkealla lentävää pälätystä,
että on loikattava pois normaalilta väylältä
kamuttavaa syrjään ylös - kallioiden syliin;
erääseen tiettyyn,
huonolta tuulelta suojattuun kivikohtuun -
yhä uudesti ja uudesti syntymään.

Sellainen antaa voimaa,
palauttaa vilvoittavien vetten tykö - hyvällä tuulella.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 9. lokakuuta 2017

HYSTERiAN UUTiSiA


HYSTERiAN UUTiSiA

Pitkän syksyn ilta -
eikä laitimmaisinta päätä näy;
sitä jotenkin on niin talven tuloon tottunut,
ettei lumen epämääräinen tuloaika juuri hytkäytä.

Joko se yllättää autoilijat,
tai kuten meikäläinen - yllättää sen,
nastarenkaat on vaihdettu alle,
jopa asunto- että kuormawankkuriin.

Siinäpähän äimistelee
kun milloin sattuu yllätystään ripottelemaan;
osataan sitä meilläkin.

Muuten maailma tuntuu sujuvan oikein hyvin,
muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta;
ilmastoinninmuutos vaikuttaa kiukuttelevan
parahultaisesti sekä pääsääntöisesti omilleen,
se tietty on hinajaa meille ryöttäsyntisille,
mutta iteppähän tuo tuon tekee.

Siipiniekat ovat pääosin häipyneet,
vakiokalusto alkaa olla koossa,
toki täydennettynä lehahtelevilla pulmusparvilla
ja isokoskeloiden kalastusleireillä.

Mantu on pikkuhiljaa valmistumassa lumetukseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

VOiMA


VOiMA

Meillä on hetkemme - jokahisella jossain -,
suurempi tai vähäeleisempi;
pyydän ystävällisesti muistelemaan lukijoita nyt
niistä kullekkin ominta, tutuinta, tunnistettavinta.

Tämän sanailijan kumiset jalat;
net suuntaavat rannan sannikolle,
yhä uudestaan ja taas uudestaan,
tuntevat väliin kovan, väliin litisevän maailman allaan.

Vuoroveden viehätys piilee siinä main;
sen tuomissa aarteissa,
sen sen hetkisen tilan havainnoinnissa -
menossa, vaiko tulossa.

Jok'ikinen kerta saa aikaan pienessä hetkessä
jonkun hultioituneen eetoksen,
haihatuksen joka pyrähtää kirmaamaan iloisesti,
edeltä käsin holtittoman oloisesti.

Toisinaan jossain itsetunnon takaosassa tuntuu että
etenkin tuon kuvatun seuraukset ulkopuolisen silmin
saattavat näyttää jopa pöyristyttäviltä;
huopahattuinen rillipää haahuilemassa juopon askelin,
silmät puolitangossa nyrkkiinsä supisten.

Mutta se toimii luomisen voimana.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 7. lokakuuta 2017

SiHTAiLUA


SiHTAiLUA

Ilmiselvää huurretta,
tarkoittanee nykytietämyksen mukaan kuolokohtaa,
selkeää vuorokausivaihtelun tasaantumista
lämpötilojen suhteen.

No toki se vielä hyvissä voimissaan ylempänä -
tunturin kupeilla
kuin myös notkelmissa meren pinnan tykö,
mutta välitilassa saattaa kuloheinä rapsahtaakin
jo jäähän - ainakin pintaan ottanut kosteus.

Vuosikausia on tullut ihailtua tuota taiteenhaaraa;
dodisesti, dodisesti -
suoran sanottuna kaikkien kateellisten perusvärissä -
vihreänä.

Kenties tuota huurretaidetta pystyisi monistamaan
jollain ihme-potosopilla pintakuvioksi auton katolle
muttei koskaan käsipelissä paperille;
sev verta kimuranttisen upeilta
nuo sieltä täältä tavattavat,
yleensä varhaisaamun huurreteokset näyttävät.

Aina se tavatessa käy niin,
että palattava on pirttiin,
haalittava kuvaotin mukaan jostain hyllyltä
ja sitten huomenvaloa hyödyntäen sihtailtava kuva.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.