PAHOLAiSEN VELi
Eipä ollut eilisen huomenella hoppua,
lahe kerrallaan ennätti kiskoa housut jalkaan
ja paitarievun pujottaa harteille.
Sai verrytellä ja vatvuuttaa wanhaa raatoaan,
toki sen verta minkä nyt vähäläntää hirviää
jottei se rikkuunnu.
Puhkui ja puhalsi Akka sillä töin,
että hätäisimmät kiirut sai nakata oitis,
heti ens'töikseen kiireettömimpien laatikkoon,
tyhjän kun saa pyytämättäkin.
Sellaista soittoa salvoksissa että.
Piisi ulajoi kuin kissillä olisi nokisuttari sitä hormannut,
venttiilit fuskasivat hilpeästi vihellellen
kuin mitään erikoista ei muka
vaikka ulkosalla sellainen furor teutonicus.
Katse hötkyili kuksan takaa haikeana sohvaa,
sen pehmustimena olevia roukuja;
Paholaisen veli suhkutti mairealla äänellä kuulimeen:
"Sinne, sinne."
Eipä tullut taivuttua houkutukselle;
ei meikäläisestä sellaiseen ja jos olisikin,
niin ainakin viissataa €uroa per kerta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.