PiRU
Jokitörmällä sivakat harottavat kahteen eri suuntaan,
vasempi myötäleeseen, oikeampi vastavirtaan;
ei se niin vaan ole päätettävissä kumpaanko lähtisi,
kyllä siihen puuskuttava hikinen tovi kulahtaa.
Valahtanutta reuhkaa pitää tönäistä silmiltä,
näkee paremmin vaihtoehdot,
vaikka oman vastarannankiiskensä sitä kyllä tuntee;
vain kuolleet kalat valuvat myötävirtaan.
Siispä sisäinen jatina pois,
väkevä ote porkista;
suoverot kalisevat kiviin ankarasta lähdöstä.
Törmältä on sahero ja viltto huiskaus jäälle,
kaataa meinaa notkautuksessa,
yhdelle koivelle tavoittelee;
vaan lopulta asettuu - palaa kahdelle sivakalle
ja asettuu vauhdin laantuessa.
Hattureuhka pyörii harteilla sukkelaan eeskahtaalle;
näkikö kukaan saatana
kun piru aikuista miestä viskoo?
Yli liihotteleva korppi narahtaa - jatkaa raadolleen;
sivakat kääntyvät uralle,
alkavat maistamaan verestä lunta.