HUUTO

HUUTO

No olkoon,
meren vuodenkierto alkoi jo hyvän aikaa sitten,
yhdettätoista uutta päivää jo eletään,
vaikka ihmiset omaksi omineessa viisaudessaan,
muita suuremmassa - riekkuvat vasta ensimmäistään.
Hupinsa kullakin - juhlia nyt väärää päivää.

Tämän autiommaksi ranta ei voi tulla;
luihin ja ytimiin tunkeva,
sielunkin huuhteleva pureva viima ei houkuttele,
etenkään romanttisia nirppanokkia,
jatkuvaan draamaan mieltyneitä sitäkin enemmän.

Sisupussille tämä on ehken paras mahdollinen,
nooh - sanotaan varmuuden vuoksi kuitenkin,
vain toiseksi paras - paikka tuulettaa.
Saattaahan joku pentele keksiä vieläkin paremman;
on kohteliasta jättää sille sija.

Ihanat väristykset riipivät selkärankaa
kun tuuli riettaasti tunkee kalvosimista sisäpiiriin,
raapii kyynäreet linnunlihalle karvat pörhistäin;
ulottaa kielensä niskaan
ja ostaa koko ukkelin kaikkine karvoineen päivineen.

Ja sen aktin huuto saa valot syttymään akkunoihin.
Haavruuvakå se siellä?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!