iHAN KiHELMÖi

iHAN KiHELMÖi

Kultaisia lakkapäitä huurukuorrutuksella,
sininen vaihtunut ujoon puuntoon pilvien longilla,
soukat, nuokkuvat rungot huojahtelevat,
vaikka tuuli ei tunnu juuri muualla
kuin poskipäissä kihelmöintinä.

Pitkähkö tyven on ohi;
savut lakanneet poraamasta taivasta.
Kirkkaus kirkuu;
keskipäivä hoputtaa ajattelemaan nokilaseja.

Heh - nokilasit nokipannua - nokipannu kohvetta,
höyryävä kuksallinen nuotiota räiskymässä,
savun kiertymistä silmään - kirvelyä, kyyneliä;
tervaksen tuoksuista viipyilevää ilmapiiriä.

Arktinen kohtu - hui-haihattelevan sielun kotiloukko,
Ultima Thulen nostalginen salaisuus,
revontulten taivaalle liekittämä ankara totuus,
niin selvä epäselvä kutsu,
että tiinehtymään tullaan Kiinasta saakka.

Sietämättömän väkevää oleilua taivaanpiirin alla,
tulilla - jossakin tyvenessä maanpiirin onsilossa,
suojassa kaiken maailman jonniijoutavalta
ja valaistuminen;
se tapahtuu wällyn lämpimässä sylissä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!