HUOJUTAAN
Itä suomii kaheksan boforin ruoskalla,
Novosibirskista saakkako tuo ruoja sivalteleenee,
älli on talletettu visusti untuvapieluksen alle,
mustan lammaswällyn syliin.
Froua istuu päällä,
vahtaa humisevaa kaminaa sukkapuikoilla.
Silti haistelemaan on mentävä;
rantteelle ei hirviä tukkia tuulettumaan muita
kuin wanhan koinsyömän,
vähänlännän raatonsa - tässä karonkassa.
Ovi auki ja ulos!
Sitten huojutaan,
polvipussit lepattavat, kahahtelevat hinkatessaan;
sanat pakkautuvat puolimetriä suusta sinniteltyään
takaisin käkättimeen,
sekoittavat viimeisetkin järjenrippeillä kyhätyt,
lauseiden adjunktit ja predikaatit babylooniaksi.
Hiiijo-hoi - onpas haipakalla raipat;
seitsemän meren yli tuulee,
ravistelee peijooni ihmisen kehyksiä siihen malliin,
että hätäisimmät arkaparat pysyttelevät
ankarasti uksiensa takana.
Kiroilusta ei tule mitään - ei ketään ole kuulemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi