KATSEEN KESTÄVÄ
Viikon päivät kestänyt hiljaisuus ihastuttaa,
ei kai se nyt niin kovin poikeuksellista seisova tyven
keskitalven pakkasissa ole,
mutta vuoroveden kohinalla lataantunut humeetti
huomauttelee alvariinsa sivuajatuksena nykytolasta.
Koittaa vääntää asiaa maininkien puoleen,
luoda kaihomieltä;
saada ajatukset ryöppyämään meren lauluna
purskeina ja tyrskyinä.
Estelen - en millään hentoisi;
tämä huurteen koristama pitsimailma,
miljardeista taideteoksista koostuva kokonaisuus
on herkkyydessään sitä luokkaa,
että katseen kestää - ei juuri muuta.
Puhuminen, hohotus, kintaiden yhteenläiskäys,
koirun haukku, tuulen lempeäkin henkäys;
puhumattakaan auringon viehkeästä hymystä,
romahduttaa ympäröivän hereän maailman.
Loppu tulee katsetta vaihdettaessa.
On se hetki vuodesta
kun polkua astellessa varisee taikapölyä,
hipaisee nokkaa niin vietävän ihanasti,
että ylistävät sanat haihtuvat aivastuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi