LÄHTÖPÄiVÄ
Kirvelee,
sen se tekee;
haikeuden vaikeus,
siitä huolimatta,
että ennalta jo määrätty lähtöpäivä,
mutta kun sielu on niin otettu.
Riipaisee.
Niin syvältä raapaiseva yksinkertainen karuus,
että sen kauneus suorastaan murtaa,
rikkoo entisen opitun monimutkaisen totuuden.
Yksinkertaisten elementtien salaperäisen
monimutkainen yhteensopivuus toistensa lomaan;
sen äkkääminen on,
kuin tulisi omaan uuteen wanhana tuttuna.
On outo, kumiseva onsilo tunne
ikään kuin olisi jo edellisessä elämässä
tämän saman elänyt.
Ei auta,
pakkaamista, järjestelyä, huolehtimista ja silmäilyä.
Hyvästelemistä.
Aika käy - ovi sulkeutuu,
lukko loksahtaa.
Karuudessaan niin kaunis!
VastaaPoistavatukka