KiELLETYT LEiKiT
Suomi on kaikesta perinteisestä täyspäisyydestään muuttunut Absurdistaniksi, sivistyksen (ahneus, korruptio, vallanhimo) tunkeutuessa yhä syvemmälle ja taajemmalle takamaihin.
Kielellä leikittely johtaa yhä enenevissä määrin paremmin ja enemmin "sivistyneiden" henkiseen loukkaantumiseen, mielen pahoittumisiin niin, että syntyy sitkeitä, pitkäkestoisia tuomitsemisprosesseja joissa suvaitsevuuden esitaistelijat lyövät suvaitsemattomia koko yhteiskunnan kieroutuneen oikeuskäsityksen voimalla niskoille.
On näet niin että vain sivistynyt voi tietää miltä tuntuu olla sivistynyt ja sivistyneesti loukkaantunut.
Oikeuskäsitys joka perustuu pikemminkin korrektiuden epäjumalaan kuin hyvien asioiden erottamiseen pahoista on rappion alku ja merkki. Merkki vakavasti mieleltään sairastuneen nomenklatuuran tolasta joka suurimmaksi osaksi aiheutuu ahneuden ja vallanhimon johdonmukaisena sivuseurauksena.
Kun rättiväsyneenä autollaan viattoman äänestäjän tappanut lainsäätäjä ja lainoppinut Kimmo Sasi nousee julkisuuteen kuuluttamaan murhamiehelle oikeutta istua elinkautisensa loppuun turvallisesti sellissä, ollaan jopa politikkasienkin taholla todella pihalla.
Kokonaan eriksi asia muuttuisi tietty, jos vaatimusta huutaisi uhri, mutta että nyt tappaja joka vaatii toiselle tappajalle lakia...
Kaikkea sitä pitääkin suomalais-ugrilaisen heimon saada kokea?!?
~~~~~~~~~~~~
Kiellettyjä sanaleikkejä nykyisin ovat, homot, neekerit, mustat, rodut, mustalaiset, ryssät, islam ja maahanmuutto ja ties mitkä tabuksi muuntuneet. Noihin ei pian uskalla kukaan koskea edes kepilläkään.
Saattaa olla hyvinkin pian että politikka on seuraava tabu, tai politikkojen rötökset ja rutut siviilielämässä?
Merkit viittaavat siihen. Arvostelusta tulee eliitin yksisuuntainen yksinoikeus.
"Hyvät" inimiset eivät salli huonojen pitää tolaansa. Likaisia ajatuksia saavat käsitellä vain puhtaat inimiset. Tilanne on karkaamassa pikapikaa ja hopulla käsistä, suvaitsevaiset, nuo oikeudenmukaisuuden jumalat ja jumalattaret ovat tässä inhimillisyyden kehässä ne leimakirveen käyttäjät jotka ovat niin toimiessaan niitä kaikkein suvaitsemattomimpia.
Tyhmyys ei näe tyhmyyttä itsessään. Suvaitsevaisuus on jalopeuran luola jonne mennään, mutta josta kukaan ei tule pois.
Keskiaikainen väärän kuninkaan päivä olisi syytä nostaa jälleen esiin jotta täyspäisyys pääsisi edes hetken nauttimaan sille kuuluvaa sijaansa.
Wanhassa suomalais-ugrilaisessa Suomessa tallusteli sentään kunnon rehellinen Homo pacanus sapiens. Herran ketkut mahtuivat hyvin kansan verta juomaan, mutta se ei riittänyt. Ahneudella ei ole rajaa. Kun sille antaa pikkusormen, se vie koko humeetin. Se vie koko inimisen ja yhteisön.
Nyt Absurdistaniksi muuttuneessa yhteiskunnassa Homo pacanus sapiensia terrorisoivat vallaankahvaan petoksella, kieroudella ja valheellisilla lupauksilla hivuttautuneet homo simplicitas ja homo novus ryhmät. Nämä itseään muita parempina pitävät "rodut" ylläpitävät hegemoniaansa markkinatalouden ja kulutushysterian avulla ja lietsomina.
Omaa valta-asemaansa pönkittääkseen he tarvitsevat kuitenkin alvariinsa yhä niitä samoja, paheksuttuja, lähes lailla kiellettyjä sanoja jotka nykyisin saattavat rahvaan hämmennyksen valtaan.
Suorastaan uskomattomalta tunnostaa että, rotu-sanan käyttö, homot, lesbot, neekerit, mustat, mustalaiset, ryssät ja ties mitkä "kauhistukset" toimivat suvaitsevaisuuden näkökulmasta heidän hegemonian tavoitteidensa apuna.
~~~~~~~~~~~~
Koko inimiskunnan historiassa ovat erilaiset valtakulttuurit kestäneet keskimäärin n. nelisensataa (400) vuotta. Siihen mennessä nomenklatuura on yleensä saavuttanut henkisen kehityksensä huipun sukurutsaisine mielipuolisuuksineen ja hulluuksineen ja muu sivilisaatio saanut kokea jakson lopussa pikaisen romahduksen joka on tuhonnut, pyyhkäissyt tyystin sivistyksen ja jopa tuhonnut infrastruktuurinkin lähes maantasalle.
Jos nykyisen valtakulttuurin katsotaan alkaneen vaikkapa teollistamisen alkumetreiltä - 1700-luvulta, niin on aika helppoa laskeskella missä nyt mennään.
Vetoa tuskin kannattaa lyödä siitä onko inimiskunta viisastunut omaa historiaa tutkiessaan. Pikemmin kannattaisi ehken keskittyä tutkailemaan sitä elääkö itse vielä silloin, tai elävätkö jälkeläiset, kun rappeutuminen kiihtyy huippuunsa.
