SiELUiNA WANHOiNA LAHOiNA
Suistuvi aikaan nuoruus,
muistuvi lapsuuden kultaiset aamut;
soljuvat mielen haavojen kirpeät raamut taikaan.
Poistuvi sielusta aatosten haamut
kun ehtyvi ahteella elämän virta,
tyrehtyy tarmo,
joutuvi tekojen armo
ja rannalta alkavi Tuonelan silta.
Niin saapuvi ilta ja ehtivi ehtoo,
tuuli tuutivi lauhana vehryttä lehtoo,
keinuttaa sanojen sumeaa kehtoo.
Toistuvi muistot lapsuuskotien;
soistuvi proosaiset puistot, sanaisten tanaisten sotien.
Kuihtuvi jokien runoiset suistot;
riimejä hokien - enteitä kokien paljastuu suoruus.
Niin vain on mentävä,
aika on rientävä,
siintävi muinaisten isäimme utuiset vuoret,
sinne nyt siirtyvät ammoiset nuoret.
Sieluina wanhoina lahoina,
pahoina, mahoina tahoina.
Uusille sijaa tehden.
muistuvi lapsuuden kultaiset aamut;
soljuvat mielen haavojen kirpeät raamut taikaan.
Poistuvi sielusta aatosten haamut
kun ehtyvi ahteella elämän virta,
tyrehtyy tarmo,
joutuvi tekojen armo
ja rannalta alkavi Tuonelan silta.
Niin saapuvi ilta ja ehtivi ehtoo,
tuuli tuutivi lauhana vehryttä lehtoo,
keinuttaa sanojen sumeaa kehtoo.
Toistuvi muistot lapsuuskotien;
soistuvi proosaiset puistot, sanaisten tanaisten sotien.
Kuihtuvi jokien runoiset suistot;
riimejä hokien - enteitä kokien paljastuu suoruus.
Niin vain on mentävä,
aika on rientävä,
siintävi muinaisten isäimme utuiset vuoret,
sinne nyt siirtyvät ammoiset nuoret.
Sieluina wanhoina lahoina,
pahoina, mahoina tahoina.
Uusille sijaa tehden.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi