PUNAiNEN AURiNKO ON POiSSA
Tulenkarvas iltalopun taivas taipuu violettiin;
punertava, kuun näön ominut,
murtunut outo aurinko kaartaa maanpiirin yli luoteeseen.
Maailma loppuu tähän,
ristinmerkit taikauskovien rinnoissa kiihtyvät.
Myöhä yö syö punaisen munan,
ahmaisee jättimäiseen kitaansa hehkuvan pallon.
Nikottelematta.
Ja hiljaisuuden vyöryessä,
vallatessa yhä lisää tilaa nääntyneestä maasta;
uupuneet sielut sortuvat ja syöksyvät unikuoppaan
vaipuen tuhannen vuoden ikuiseen horrokseen.
Eikä se enää auta - myöhäistä.
Ihmisen päässä jylläävät ja mylläävät aivoitukset
koontuvat pienistä elämän palapelin osasista,
aistimien ärsykkeistä,
joista järjestelevä koneisto humeetissa lastaa
taukoamatta johtopäätöksiä
ja vastaa toiminnanohjeista.
Unessa ollessakin.
Kun säpsähtää, virkoaa, palaa elpyen takaisin elämään,
punainen aurinko on poissa,
verhoton Venus ryppyisillä lakanoilla sikiöasennossa,
hereänä kuin ruusunnuppu.
punertava, kuun näön ominut,
murtunut outo aurinko kaartaa maanpiirin yli luoteeseen.
Maailma loppuu tähän,
ristinmerkit taikauskovien rinnoissa kiihtyvät.
Myöhä yö syö punaisen munan,
ahmaisee jättimäiseen kitaansa hehkuvan pallon.
Nikottelematta.
Ja hiljaisuuden vyöryessä,
vallatessa yhä lisää tilaa nääntyneestä maasta;
uupuneet sielut sortuvat ja syöksyvät unikuoppaan
vaipuen tuhannen vuoden ikuiseen horrokseen.
Eikä se enää auta - myöhäistä.
Ihmisen päässä jylläävät ja mylläävät aivoitukset
koontuvat pienistä elämän palapelin osasista,
aistimien ärsykkeistä,
joista järjestelevä koneisto humeetissa lastaa
taukoamatta johtopäätöksiä
ja vastaa toiminnanohjeista.
Unessa ollessakin.
Kun säpsähtää, virkoaa, palaa elpyen takaisin elämään,
punainen aurinko on poissa,
verhoton Venus ryppyisillä lakanoilla sikiöasennossa,
hereänä kuin ruusunnuppu.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Antaa auringon mennä majoilleen kunhan ruusunnuppuinen Venus on vieressä, ja tulee se aurinko päiväsellään takas.
VastaaPoista