OESTRUS POETiCUS
Yksinkertaista sadetta;
sitä tihuttaa viltosti aamuisen koin kajetta vasten;
pienen, hieman oikukkaan pohjoisen selässä.
Väliin hipaisee virran toisen puolen ahteen vitelikköä,
sitten loikaten juuri ja juuri kantavan tikkujään yli
toisen, loivemman rannan ruo'ikkoon;
heiluttelee räytyneitä korren latvoja hajamielisesti.
Mutkan sula arpi peilaa pahaenteisesti
synkänharmaan pilvipeitteen koukeroita.
Toistaiseksi hiljaista - paikallisia höpöttäjiä ei lasketa,
lukuun kelpaavat vain maahanmuuttajat
ja ne ovat vasta matkalla pääjoukkonsa kera.
Tunnustelijoiden hapuilevia kailotuksia,
sekametelisoppaa kaikilla mahdollisilla murteilla
tosin kuuluu jo aamuisin,
mutta ei sitä oikeaa perusääntä - sitä josta tuntee,
että nyt se alkaa, oikea oestrus poeticus.
Sellainen wimma,
joka pistää humeetin raksuttamaan täydellä teholla,
karkuuttaa mielikuvituksen saapuvien mukaan
eikä sitä hevillä tavoita takaisin säällisiin kynsiinsä
ja korrektiuden ankaraan muottiin.
sitä tihuttaa viltosti aamuisen koin kajetta vasten;
pienen, hieman oikukkaan pohjoisen selässä.
Väliin hipaisee virran toisen puolen ahteen vitelikköä,
sitten loikaten juuri ja juuri kantavan tikkujään yli
toisen, loivemman rannan ruo'ikkoon;
heiluttelee räytyneitä korren latvoja hajamielisesti.
Mutkan sula arpi peilaa pahaenteisesti
synkänharmaan pilvipeitteen koukeroita.
Toistaiseksi hiljaista - paikallisia höpöttäjiä ei lasketa,
lukuun kelpaavat vain maahanmuuttajat
ja ne ovat vasta matkalla pääjoukkonsa kera.
Tunnustelijoiden hapuilevia kailotuksia,
sekametelisoppaa kaikilla mahdollisilla murteilla
tosin kuuluu jo aamuisin,
mutta ei sitä oikeaa perusääntä - sitä josta tuntee,
että nyt se alkaa, oikea oestrus poeticus.
Sellainen wimma,
joka pistää humeetin raksuttamaan täydellä teholla,
karkuuttaa mielikuvituksen saapuvien mukaan
eikä sitä hevillä tavoita takaisin säällisiin kynsiinsä
ja korrektiuden ankaraan muottiin.