keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

KEVÄÄN SEITSEMÄN HETKEÄ (6.)


KEVÄÄN SEITSEMÄN HETKEÄ (6.)

Keikkuen tulee - otatellen ounastellen,
hioo puuskittain selkosen pintaa,
lempeästi henkäilee,
heittäytyy väliin tyyten tyveneksi.

Kevät, luonnon vaihdevuodet;
kuumia ja kylmiä aaltoja,
pörräävien hormoonien wimmaista sekamelskaa
ilmatila sakeanaan.

Hetkessä lentävät perperit, lyyssit ja tikkurit sevälle;
paljaat kalpeat käsivarret kypsyvät sukkelaan
kullanruskeiksi rapeiksi.
Yltiöpäillä punottaa nahka
ja uppiniskaiset vaipuvat tuskaiseen lumisokeuteen.

Kovin vaikuttaa
että nousuviikolla kuulee jo jiernakaisen ryystön,
joukaiset ovat nääs tulleet, olleet virrassa tovin
ja hulkit viipottavat viheltävin siivin vedenpintaa.

On aika törmiäisten tulla tälle perälle
kun naisväki asettaa koturnit.
Mutta kyllä kelpaakin,
lumi on tuolloin muuttunut kupsuavaksi massaksi
joka lysähtää katseesta,
sulaa pois - on oitis matkalla mereen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi