lauantai 2. huhtikuuta 2011

Ei PiRUKAAN


Ei PiRUKAAN

Lumiräntää tuo nyt pilven varjon alla tuuli,
purkaa kuormansa karstanteelle - talven häntää,
poraa itsensä läpi karkean sevän
ja pian koko hanki muistuttaa jauhosihtiä.

Jos siihen tuimasti katsoo,
koko silmiinpistävä koreus romahtaa hetkessä,
jäljelle jää vain karkeakiteinen sohjo;
seuraavan kerran vilaistessa näkyy jo äiti maa.

On kuitenkin ottanut selkäänsä uuden linnun,
puhtaan pulmusen - etelän henkäys.
Valkoisin siipispankoin se vilkuttaa terviisiä,
pyrähdellessään pälvistä parvina matkalla tunturiin.

Säde vekkuli osautuu haistimeen,
heijastuu jonkun tipan kautta sisemmäs syöveriin
ja hipaisee kutitusta
kun silmät sirhottaen tuijotan einestävää parvea.

ZiZZOZ mikä hetki,
kusiaiset kipaisevat selkärankaa pitkin piihin,
riipivät karvat pörhölleen ja samoin tein takaisin.

Sietämätöntä - en kestä, en kestä, en kestä.
Vesi tirsuu silmistä - lopulta pelastava aivastus;
kauemmin tätä ei kestäisi pirukaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi