torstai 30. marraskuuta 2017

LEHMÄN HÖNKÄYS


LEHMÄN HÖNKÄYS

Kaakko soittaa seitsemällä boforilla;
jossain Hornassa on kemut -
ihan sillä töin -,
siltä vaikuttaa;
täällä ravistaa nurkkia.

Ulajaa kaikki mikä ylipäänsä ääntämään kykenee;
pylväistä roikkuva kaapelitavara,
lipputankoin nöörit,
mastojen vantit satamasta saakka,
loput - kuten kolat ja lapiot -,
kopsaa seinään.

Akkunoihin osuva piiskaus kihisee,
asettuu sitten valumaan,
tai usein nousemaan;
riippuen siitä missä kulmassa tuulen kieli osuu.

Vaikka on kipenen verran pakkasen puolta,
tuo lehmän hönkäys kosteudessaan syö lunta,
sitä hyvin kolattua kasattua
ja olinpaikalleen siirrettyä viikattua
mihin se talveksi oli suunniteltu laittaa.

Saattaa olla että sarastuksen valjettua
iirikset pöyristyvät ensimmäisenä mustasta,
vaikka sitä toivoo hyvinkin runsaasti että ei.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

OUMUAMUA


OUMUAMUA

On tässä näitä kaamoksia nähty,
eletty sen sisällä hämyn alusta lopun valaistumiseen;
vaikuttaa se kyllä -
enempäsä kuiten lepuuttavasti kuin masentavasti;
kun on sentään tämä valkeus.

Yönkin syvyydestä hohkaa vaalea lumi,
antaa mielenrauhan sieluttomaan rintaan
ja eetokset lipuvat eeskahtaalle,
kuin ankarasti sokeroidussa vedessä - osaamatta ulos;
puskien vain joustavan pussukan seinämiä
kohdussa olevan lapsen tapaan.

Tässä olosuhteessa liekin syttyminen on ihme,
se tuottaa parhaita mahdollisia sanoja
parhaaseen mahdolliseen järjestykseen pantuina
tähän sumean sinisyyden kuorruttamaan
valkoiseen maailmaan jossa kellona toimii vuorovesi.

Vuoren rinteellä sen vaistoaa hyvinkin;
Walhalla ei voi olla kovinkaan kaukana,
sillä oitis suojaisaan kalliokoloon sytytetyn nuotion
ensisavujen hivellessä nokkaa saapuu Oumuamua -
ensimmäinen viestintuoja kaukaa menneisyydestä.

Se liikuttaa enemmän kuin
tämä sininen kauneus antaa myötä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 28. marraskuuta 2017

SÄVYJÄ


SÄVYJÄ

Mitä joku kuuluisa akvarellisti muinoin sanoikaan -
en tiedä,
en ole siunattu sillä kuulemisella -
sanoi kai niin hiljaa,
liki mykistyneenä
kun hän kellisti itsensä Arktisen hysterian rantaan
ja jumittui niille sijoilleen tyyten.

Tämä riitasoinnuton panoraama,
kaikkien laveerajien äitien äiteiden unelma,
suoraan silmien edessä,
tarvitsematta tehdä mitään.

Vain katsoa,
ihmetellä kuinka värit valuvat toistensa lomiin,
sekoittuvat omiin sävyihinsä kuin
vielä terminä toistaiseksi voimassa olevat
mies ja nainen oman aktinsa huipulla yhdeksi lihaksi.

Tuon tallentamisessa se haaste lienee,
vaatii taiturimestarin otetta pensselin varteen,
värinappeihin haltioituneen omasta kyynelvuosta
talteen otettuja pisaroita suolaisuuden luomiseksi.

Ja kenties vielä - ehken varmuuden vuoksi -
paikallisesta vuoresta vuoltua pikmenttiä
oman luottopikmentin sekaan - voimistamaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 27. marraskuuta 2017

SiLQSiLQ JA AGUTAK


SiLQSiLQ JA AGUTAK

Niin se vaan isommitta kommelluksitta alkoi maistua;
kaamoksen sinistä mennään suurinpiirtein
noin kuukauden verran - sitten toinen takaisin.

Ensin enimmäkseen hämärtymään päin,
sitten kaupustelijoiden manipuloimina kiimaisina
lähes fariseusten jouluun saakka;
talvisen päivän seisaukseen.

Muttei silloinkaan ihan täyspimeään sentään;
eihän siinä näkisi lakritsaa syödä,
joten kaamoksen pimeys on pelkkää silkkaa
urbanistista hapatusta
ja sillä saa pyyhkiä peränsä.

Joulun jälkeen,
kun navat rutisevat
ja ovat täynnä kystä kyllä
eikä naavaparroista näy enää vilaustakaan,
kuikkimassa akkunan takaa kiltteyttä;
alkaa helpottaa.

Välipäivinä - kylläisyyden rauettua -
mieltä käyvät kutkuttamaan silkusilku ja agutak;
niitä pitää penkoa varaston perältä;
suussa maistuvaisten aika koittaa
kun aurinko on ensin palannut pesäpäiviltään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

JÄÄJÄRVi


JÄÄJÄRVi

Matkaa oli kertynyt paarustain jo hyvänmatkaa,
ketarat jumpsuttivat germaanimarssia;
sellaista nahkahousuista,
jota Kafkanistanissa sanotaan humpaksi,
ja jos härkäparilla mennään,
niin Jätkäinhumpaksi.

Pienen mäkisen takaa alkoi häämöttää jääjärvi;
sinne oli halu,
tuura olalla,
muut asiaan kuuluvat rensselit riipissä.

Heti näkimien takana mielikuva eloisasta taimenesta,
ponnistelemassa loppuelämästään jään päällä,
mutta sepä haihtui hetkessä.

Höristin kuulimia - jossain pöristiin jotain -,
tässä autiossa maassa;
se kuului suuren pulterin takaa.

Kuuntelin sivukorvalla näkymätöntä talanoajaa;
sellaista loputonta pulputusta
tarinoiden ja kokemusten kertomista,
täydellisen unettavaa.

Täyskäännös - tuura olalla - unelmat ja rensselit;
vain anturoiden talloma jälki jäi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 25. marraskuuta 2017

LEPOTiLA


LEPOTiLA

Kaamos,
se on alkanut;
eipä tuosta kovinkaan isoa hässäkkää syntynyt.

Aurinko on ja pysyy maillaan hyvän tovin,
ei ole varjoja - sielut ovat lomailemassa;
jos niillä on hermot,
niin nekin lienee nyt lepotilassa.

Vai onkokaan sielulla hermoja erikseen;
nethän saattavat käyttää samoja johtoja
kuin varsinainenkin maallinen vastuunkantaja.

Oli miten oli - pimeyttä ken etsii,
menköön kellariin ja sammuttakoon valot
jottei näe lakritsaa;
ja toki onhan se vielä eräs kuuluisa paikka
jonne aurinko ei koskaan paista,
ellei kellarointi onnistu.

Sinisen kauneuden salaisuudet alkavat paljastua,
vaatii vain aktiivista paneutumista oikeaan aikaan;
kellon seuraaminen vapauttaa muuhunkin,
vapauttaa kokoaikaisesta akkunassa vahtaamisesta.

Kaamoksen sini - kuin fazeria haukkaisi;
jättäisi kielen päälle sulamaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 24. marraskuuta 2017

SE TAVALLiNEN


SE TAVALLiNEN

Se on tämän vuoden laitimmainen;
kultakehrä on tänään niin alhaalla taivaanpiirillä
että sen nähdäkseen on mentävä mahalleen maahan;
siis meidän heikompiaineksisten -
joiden humeetti huitelee runollisesti sanoen
hieman liiankin korkealla etupäässä alvariinsa.

Kaamos mikä kaamos,
minkä sille ihmisen lapsi osaa ja kykenee,
tulee kun tulee - ei rynnien -,
mutta sellaisella vakaalla väkevyydellä,
ettei mokomalle vastahankailijoita löydy.

Ne joilta usko loppuu,
tai epäilevät sen hiipuvan kesken kaiken,
luikkivat etelän loskakulttuuriin -
muka sieluaan lepuuttaakseen -,
osa vieläkin loitomma - oikein änskällä -
ihosyövän saamisen uhallakin.

Arktisen hysterian väki - se tavallinen -,
nöyrtyy hämärään
ja on vain ajassa muinamiehinään.

Ei kuitenkaan nöyristele,
vaan elää omissa sinisissä siimeksissään
hyvää syvää elämää

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 23. marraskuuta 2017

KAFKANiSTAN


KAFKANiSTAN

Saattaahan se olla,
vaan saattaapa olla olemattakin - pysyvää -,
nimittäin talvenaluslunta tuo
mikä varissut lähiaikoina taivaanpankolta;
ei sitä ihminen tiedä.

Eikä tarvitsekaan;
mitä se kaikella tiedolla tekeekään,
mahdu kalloon - tursuu yli,
ja jää käyttämättömänä heitteille.

Sitten joku neropatti löytää sellaisen valmiin,
antaa sille uuden rikkiviisaan tulkinnan
ja pian syntyy uusi jeesus ja uusi usko
joka pyllistää wanhoille.

Hourupäisistä ei maailmassa ole koskaan ollut pulaa,
niitä on siinnyt aina riittävästi Kafkanistaneihin
kunkin hullun päähänpiston tukimiehiksi,
tukinaisiksi ja lukuisiksi muiksi höyhenpuvuiksi.

Joka tapauksessa kauniisti varisi,
siihen sorttiin ettei marista viitsi,
vaikka kolaamatta tuosta lystistä ei selvinnyt.

Lumen tulo - se on jo laatuaankin asiallista - talvisin,
eikä Kafkanistanista täällä pienintäkään oiretta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

ALLEKiRJOiTUS


ALLEKiRJOiTUS

Pöly on laskeutunut,
sarastus heräämässä sinistymään,
sitten punastumaan;
valaistuminen on vielä päivän tai pari mahdollista.

Maisemaa peittää koskematon valkoinen kattaus,
laheanoloinen huntu;
jotenkin sellainen tuntu,
ettei tuohon hereä tohdi rohkia koskea lain.

Antaa vain olla sinamoisellaan;
vaikka kenties salaista halua hyppysillä ois,
sulakoon ajallaan pois.

Vaan yksipä rohkeus on -
tässä avaran valkeuden tyyssijassa -,
saukkorouva loikkinut einestämään merelle,
jättänyt räpylöidensä kuvat lumen hymeneen
ja allekirjoittanut tekonsa hännänpäällään.

Valtakunnassa muutoin kaikki hyvin;
alkueineenä hiljaisuutta kyllin siihen tottuneelle,
pääaterialla haavruan laulua sopivissa annoksissa,
jälkiruokana suloisen pehmoista pyryä tyvenessä.

En jaksa valittaa;
ehkä pitäisi hakea johonkin marisijakursille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 21. marraskuuta 2017

SATEEN KiHiNÄ


SATEEN KiHiNÄ

Höytyviä tipahtelee hiljalleen,
tanssahtelevat riettaat,
ennen pyllähtämistään toistensa syliin
ja siitä sitten aikaa myöten tasaiseksi rakennelmaksi.

Väkinäiseltä vaikuttaa suorastaan tuo maahantulo;
toisaalta sinällään ymmärrettävääkin,
näkeehän sieltä pilvistä -
synkimmän mustistakin -
huomattavasti loitomma,
jopa auringon.

Kun taas maanmatosten tasolla
on vain se lyhyt siunattu hetkinen tanssia,
muu loppuelämä sitten vakiintumista puristumaan
seuraavien tulijoiden paineesta köntäksi,
joskus harvemmin ihan maajääksi saakka,
sitten sulaminen
ja lopulta autuus Äiti meren sylissä.

Puhaltamattomassa variseva lumisade on kaunis,
pölisevän romanttista leijua,
tiheimmillään imee kaikenlaista ääntä,
vahvistaa hiljaisuutta niin,
että katsoja joutuu kuulimet höröllään aistimaan
kuinka hinkkautuvain kiteiden sihinä - vaiko kihinä -
innoittaa levotonta eetosta uusiin sfääreihin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 20. marraskuuta 2017

EMPiJÄ


EMPiJÄ

Kostean sekaista lumenhöykälettä ripottelee,
on poissa - sulahtanut -,
ennen kuin kerkiää mokomaa kellennii päivitellä,
vaikka kuin on sähköllä toimiva sana;
hät'hätää saa lemmosta otoksen aikakirjoihin,
toisinaan ei sitäkään.

Jäämispäätöskyvyttömyys on ikävä ilmiö;
toisaalta sitä tahtoisi haluaisi mannun jo valkenevan,
toisaalta - se riettaampi minä -,
taas salaisimmissaan toivoo ettei
lumiainetta valuisi taivaanpiiristä iänkuunpäivänä.
Eikä sen jälkeenkään.

Ei koskaan kolaamista,
lumen luutimista rappusilta,
auton renkaan sutimista.

Kyllä hulluja saa ajatella,
siitä on vielä melkomoinen matka mustaan talveen,
mutta kun tuo talven empiminen.

On se kumma tuolla talvella,
saanut harjoitella tuhansia ja taas tuhansia vuosia,
siitä huolimatta pitää vatvoa yhä tulemisiaan.

Elä tässä sitten jumalisesti mokoman empijän kera.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

SULOiSEN KiPEÄÄ


SULOiSEN KiPEÄÄ

Valon tasaisen verkkainen hiipuminen,
korkealla pilvenlongissa ääriviivoja korostava suonna
joka siilaantuu keiloina kuvapiipelin tapaan
maahan saakka ulottuessaan.

Kuin valtavan siniharmaan esiripun laskokset
joiden yläpuolen hulpioreunan taitteista
pilkistää näytelmän valot - silmiinpistoksina -,
maalitauluna raskaanveden rantaan pysähtyneelle.

Näkymään ihastumistaan itsessään tarkasteleva
ei juuri lähipiiriä havaitse,
kaikki ympärillä on läpinäkyvää;
tunnelataus on ankaruudeltaan sitä luokkaa,
että väkevyys vapisuttaa,
ravistelee sielua hartioita tärisyttäin.

Märinäkään kaukana,
tarkkasilmäinen saattaa havaita muutaman tipan,
kenties kyyneltulvaa enteilevät oireet
jotka eivät välitä käyttäytymissäännöistä
vaan saattavat purkautua tulvivaksi vuoksi
sielun syvästä liikutuksesta.

Arktinen hysteria koskettaa,
raapaisee suloisen kipeästi sisintä,
jos sille vain antaa vilpittömän luvan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 18. marraskuuta 2017

LiiSAA - RiPAUS KAiSAAKiN


LiiSAA - RiPAUS KAiSAAKiN

Aurinko paistaa niin matalalta
että se joutuu kurkistamaan horisontin yli,
mainingit vyöryvät rantaan,
lipaisevat kivikkoa noin kymmenen sekunnin välein,
fyysistä välimatkaa harjoilla on viisitoista metriä,
korkeutta ehken puolitoista ja risat.

On täysin tyyni,
luoteen puolen huipuilla valkeaa härmää;
yön kosteus tässä rannan tuntumassakin
sen verta hyytynyt aamunkoissa
jotta tuskinpa kissakaan pysyisi
nyt pystyssä ilman kynsiä.

Ennakko Liisaa - ripaus Kaisaakin - on yltä kyltä,
vain oikea-aikainen lankeaminen selkäpiilleen
pelastaa persielleen lentämiseltä.

Nooh -
harottelu vaikuttanee jostain äkkinäisestä
ulkomaanelävästä lähinnä sellaiselta etupäässä
lantahousussa ulkoilulta.

Mutta mitäpä tuota tuntemattomalle selittämään,
vahingonilo on vilpittömintä;
vinolla silmällä voi vilkuilla takakäteen,
milloin se itse paiskautuu pussaamaan mantua.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 17. marraskuuta 2017

PiLViLiNNOJA


PiLViLiNNOJA

Nähdään sanoi aurinko - pisti silmään
ja laski pois;
vilkaisu kelloon,
hieman päälle puolen päivän,
jotain puolineljäntoista kieppeillä.

Se oli siinä,
muutamia satunnaisia havaintoja sentään,
vuonon yllä tiineitä pilvilinnoja,
vuorten kupeet ruskeaharmaavoittoiset;
huippujen tienoilla kuruissa ripaus lumenviipymää;
lienee perua lokakuun alun talviharjoituksesta.

Niitut tasapuolisesti kuollutta kuloheinää,
poislukien yksi muudan sinnittelevä lammasaituus,
jossa paskankyllästysaste niin suuri,
ettei siihen pikkupakkaset kykene
ja vihanta on vielä näkimin havaittavissa
ihan vain tuoksun perusteella - sokeillakin.

Valo -
sen aikaa kun sitä vielä saatavilla -,
on upeaa.

Koko valoisa aika hämärästä hämärään,
yhtä ja samaa viistoa valaisua -
pitkää kultaista tuntia ammattilaisten sanoin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 16. marraskuuta 2017

OiKUKAS


OiKUKAS

Leudompaa kuin leuto,
oudoksuttaa tällainen outous,
alkutalven mustanlaheahko hereys
kun wanhojen miesten muistin mukaan
nyt pitäisi normaalisesti diskuteerata jo
täyttä häkää talviyllätyksestä aina tavatessa;
hyvin pitkälti.

Mutta joka ei -
kai jonkun hemmetin tilastollisen oikun takia -
suostu tänä vuonna yllättämään.

Ainakaan niissä maagisissa miesmuistin puitteissa
joita yleisesti vielä taajamien ulkopuolella käytetään
heikomman aineksen sisäpiirissä.

Syitä kai kaivelee jokahinen omalla tahollaan
kotikontunsa uumenissa ennen katukohtaamisia
ja jahka jos reviirinsä sisällä sitten jotain urkenee,
pukee säädyllisen päiväasun päälleen,
ynnä säntää ulos bulevardille hetkeä päivittämään.

Sielläpä net usein tulevat tuttuina vastaan,
selkenevät konsensuksen kautta lopputulemiksi
ja ovat arvioitavissa sekä käsiteltävissä aivan
kuin ne olisivatkin uunituoreita,
juuri Junttilan tuvan seinästä repäistyjä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

KLANG


KLANG

Tuuli tuivertaa,
hormit ulajavat,
salvokset vuoren alla natisevat;
kaiketi karmiva selkäpiiasia hyvin pitkälti,
ellei sielu hentomielisenä olisi tottunut tähän lauluun.

Nyt siihen ei kummoisestikaan reagoi,
tuttua tuttua, niin tuttua;
suorastaan hymyilyttää
kun antaa mielen kuvansa ilkikurisesti ajatella
sellaista lavitsallaan levottomana pyöriskelevää,
joka erinäisiä kauhun mukaelmia eetoksissaan selaa
tämän konsertin lumoissa.

Ja samaan aikaan tuo peijjooni -
jatkaa tasaisella varmuudella -
kirurgin tarkkuudella samaa sävelmää;
tuuliviirin kieppuessa,
lipputangon nostimen pieksäessä kolmatta päivää
hurmahenkisen bersekin raivolla kuvettaan;
klang, klang, loputtomiin klang.

Tämä on tätä - klang -,
samaa soittoa joka kerta,
ei tässä sen kummasempia soittimia kaivata,
tähän räimeeseen on soittimet omasta takaa;
soittakoon pois - klang.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 14. marraskuuta 2017

PiERU


PiERU

Kevyesti kevyesti ottaa marras,
valtaa pikkuhiljaa alaa,
lähes salaa valaa poutana routaa mantuun
niin että jalan alla tuntuu oikein tukevalta;
jopa mukavalta astua,
ei tarvitse anturan kastua.

Lienee kohta kansi valmis lumen yllättää,
jos vain suostuu enää siihen;
vuosikaudet puhuttu läpeensä pehmeitä höpöhöpöjä,
pehmeämpiä kuin yksikään pakkaslumipölly -
vihtaantunut ehken niihen.

Hölynpöly - silkkaa pelkkää huu-haututusta;
vedellä toimivan tuulimyllyn ummehtunutta pierua.

Lumi taas ehtaa totta,
sen tuntee jokahinen haistimen nokkaa kutittaneena,
poskipäässä ja silmäripselle laskeutuneena;
ulos työntyneellä kielen kärjellä,
kintaattoman kouran kämmenselällä.

Miksi se alkaisi hölynpölyn kanssa kisaamaan -
kertakaikkiaan päivänselvästä voitosta;
parempaakin puuhaa on mokomaan tyhjänpäiväseen,
huilaa vaikka mustanpuhuvissa pilvissä
ja kuuntelee ennustuksia Odotettavissaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 13. marraskuuta 2017

HUMiNA


HUMiNA

Pientä puuhaa - pieniä vaatimattomia tekosia;
kiehisiä - syttöpuiden pienimisiä,
tulipaikan yleistä kohennusta.

Sitten vuoksen tuomaan,
kesällä kuivumaan pantuun tuohentötteröön tuli;
herkästi tulehtuu tämä rasakka aines,
pelmahtaa iloiseen liekkiin vaatien lisäpurtavaa.

Vakava hetki kun asetan sen herkkien poveen;
savu oitis suikertelee katoksen raosta vapaaksi
ja käy poraamaan tyvenessä reikää taivaaseen.

Hiljaisuus tunkeutuu tulen huminan läpi;
ei sen tarvitse myllätä tai kaivautua,
aistimet ottavat sen vastaanpanematta - ahmien.

Tyyneys - sielun tyyneys syntyy itsestään -,
äänettömyyden omaksumisen myötä se puistattaa,
mykkyyden suuri vaikutus vavisuttaa kehoa,
ravistaa havahduttamaan ilmapiirin.

Kaikki se tulen tuoksuinen myyttinen maailma,
siitä juontuvat tuntemukset;
muinaisten esi-esi-esi-isien viestit, riitit, oppimiset,
tavat ja elämisen kulttuuri jostain hyvin kaukaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

AJAN LOPUSSA


AJAN LOPUSSA

Ja minä tulen,
tulen kanssasi Jäämeren rantaan,
piirrän tarinan kosteaan santaan,
siirrän sielusta kaiken mikä ei mahdu nielusta.

Matka on ollut pitkä,
suora mutta mutkainen jatkuen näkymättömiin,
niin että kun otamme askeleen,
siirtyy tulevaisuus saman matkaa taapäin;
eikä suostu paljastumaan.

Parempi näin,
mitä sillä tiedolla tekisi kukaan jos...

Kaikki maailmat täyttyisivät odottajista,
odotussalit pullistuisivat,
poksahtaisivat halki tiineyttään
ja joku alkaisi väsätä uusia pullistumattomia
rikastumisen toivossa.

Ajan lopussa olisi vain ränsistyneiden pöhöttymien
rähjäiset jäännökset poistohintaan;
ilman ainuttakaan odottajaa... hui-hai.

Palaamme rantabulevardille;
menneisyys näkyy kirkkaana - ilman pitkää silmää -,
edessä, aina alkuun saakka oikeinkin hyvin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 11. marraskuuta 2017

TOSSO


TOSSO

Harmaata siniharmaata,
tosi raskasta märkää suolavettä ryöppyää,
valopilkkuina aallonharjojen valkoinen kuoha
juuri ennen rantaan paiskautumistaan.

Tuuli käy winhasti maalta,
puhaltaa vuoksen harjaksen ikään kuin
aisuritamman vihmovana kusena
sen perässä seuraavan aallon kasvoille;
näyttää kuin sataisi vettä vaikkei.

Rantapenkereen viimeiset kaurat ovat nöyrtyneet,
marras etenee vastaanpanemattomalla voimalla,
kellekkään tielle osuvalle ei armoa,
jopa eteläisen seinävierin hennon vihreä odelma
sinnittelystään huolimatta taipuu myötäilemään.

Apeus ja eetoksen kapeus ei vielä saatavilla -
uupuu käsin kosketeltavuus -,
nääs ilmassa vaakasuoraan lentävät märät tiskirätit;
ne puuttuvat vielä tyyten,
ei ole ollut elkeitäkään siihen suuntaan.

Nooh - kun kiitos seisonut riittävän kauan nöyränä,
ehken jossain hamassa lähitulevaisuudessa
alkaa sitten niiden tiskirättien aika
ja niitä pääsee huitomaan riehtilällä. 

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 10. marraskuuta 2017

PYYT


PYYT

Päivät lyhenevät pääksytystään - täkäläisittäin
kuin kuuluisat pyyt muinoin,
ennen sikäläistä maailmanloppuaan -
tohtiipa sanoa sukkelampaankin.

Ties missä lienee sattunut tuo mokoma moka -
mutta varmaan jonkun tavallisen rupusakin toimesta.

Sen verta vähäpätönen kai,
ettei siitä ole kukaan viitsinyt pitempää versioida -
puhumattakaan,
että siitä poliittisen julistuksen olisi jauhattanut
jossain hevonpaskamyllyssä.

Kuoleminen luonnossa tapahtuu vähäeleisesti,
ei mitään isoja draamoja sen suhteen,
tosiasia - talvi - otetaan vastaan hyvinkin kuvaavasti
viilipyttymäisellä tyyneydellä.

Hökellykset on hökelletty,
kasvikunnan valmistautuminen uuteen elämää alkanut;
arktisen hysterian kynsistä vain selviydytään
ja se on siinä.

Jotenkin sellainen huojentunut pysähtyminen,
huokaisun paikka;
kaikki valmiina - talvi saa tulla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 9. marraskuuta 2017

KAMPAUS


KAMPAUS

Tuiverruksen jälkeinen elämä - on sitä vielä jäljellä,
vaikka syyspakkasen rouheuttama kuloheinä,
sittemmin sateiden liiskauttama,
on nyt kammattu siististi koillisesta lounaaseen;
siis ne jäljelle jääneet niittuelämän rippeet,
jotka selvisivät pöyhimisestä lentämättä ulapalle.

Eivät wimmasta loukkaantuneet raaskat,
eivät ihmetelleet eivätkä päivitelleet;
jääkauden jälkeinen aika on koulinnut ne -
toisin kuin ihmiseläimet -
nehän valittavat säästä kuin säästä.

Lempeästi hyysää nyt leppoisa viri,
huuhtelee haistinta,
supattelee kuulimiin höpöpuheita -
talvelta kuulostavia;
niin aitoja että näkimet ovat aistivinaan hiutaleita
tanssimassa kuulaassa immelmanneja,
piruetteja, tulppia ja axeleita,
vieläpä uutterimmat jopa lutzeja, rittejäkin,
ennen kuin tuiskahtavat mannulle
ja sulavat kokonaan pois.

Taitaapa siellä yksi salchow sekä pari flippiäkin olla;
niin on hupaisaa, niin hupaisaa,
tämä myllerryksen jälkeinen tuoksinaton elämä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

JOS LUOJA SUO


JOS LUOJA SUO

Huikaisevia arktisen hysterian marraspäiviä,
lähes koko valoisa aika on kultaista tuntia,
ei vielä keskipäivän kahtapuoli,
mutta ei saa olla pikkusielu;
sotkeutua taivaanpiirin valo-olosuhteisiin.

Jos luoja suo
ja mikseipä tuo eittämättä kaikkien humoristien
kuninkaitten kuningas mokomaa soisi meille...

...jossain kahdennenkymmenennen päivän kieppeillä
alkaa taas vertaansa vailla oleva kultainen tunti,
tunti joka kestää satakolmekymmentä minuuttia,
hiipuen siitä sitten muutamassa päivässä
tyystin olemattomiin
kun kaamoksen syli kahmaisee sen hoteisiinsa.

No-jaa,
kyllä kaamoksenkin valo lempeydessään päihittää
urbanistanilaisen keinohelvetin valaistuksen;
ei kahta puhetta - nähty on -
arktinen hereys puuttuu siitä tunnelmasta;
kivisistä seinistä kimpoilevat Kafkan tuskanhuudot.

Samaan aikaan jossain Bakre Svettbölessä
erään Orwellin kunniaksi väsätty yksityinen patsas
itkee graniittisia verikyyneleitä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 7. marraskuuta 2017

iHANA MALEKSiA


iHANA MALEKSiA

Ketarat hilaavat toinen toistaan loitomma toisesta,
vuorotahtiin  - tahdissa joka ei pysy tahdissa -
mutta sinne päin - eteenpäin mennen.

Maleksimisen suloisen sietämätön ihanuus;
kaikkien neuroottisten hampaanpurijoiden iljetys;
luterien salainen kateus,
hyväkäs joka huonolla esimerkillään
leimaa jo imeväisetkin;
antaa niille alkukipinän joutilaisuuden makeaan.

Maleksinta - sehän vastaa vähintään ainakin
kahden pikkusormen antamista pirulle
ja yleensä asian harrastaja on suostuvainen
luovuttamaan jopa koko käden,
jos Belsebuubi sen vain suostuu ottamaan;
niistä kun kuulemma ylitarjontaa viimeisimmän,
normaalisesti luotettavana pidetyn lähteen mukaan.

Ja suolavesi vaan jatkaa läikyntäänsä,
siinä sivussa - muun työnsä ohella -,
silottaa rannan sannan oivalliseksi maleksia.

Ei haittaa, estä, Pohjan akan ruoska,
ei lounatuulen konsertti;
tie on avoin maleksintakulttuurin harrastamiseen,
toki yläveellä kapea, mutta alaveellä sitten lavea.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 6. marraskuuta 2017

KULTAiSET TUNNiT


KULTAiSET TUNNiT

Auringon sillat varhentuvat,
pitenevät verkkaiseen,
mutta sietämättömän ihanasti
siihen suloisen tasaiseen tahtiin,
johon vain aika pystyy;
olipa sitä olemassa tahi ei;
muualla kuin ihmiselukan ajussa.

Kultaisten tuntien värimaailma - täkäläinen -,
se hakee vertaistaan kuulaudessaan,
kiehtovuudessaan
ja saa ihmisotukset pysähtymään rantabulevardille,
tuijottamaan jumalaista näkymää.

Toki jokahinen oman jumalansa - tietty -
ei sitä saa olla ahdasmielinen;
tilaa on kyllä riittävästi kaikenkarvaisuudelle.

Vielä rapiat parisen viikkoa risoineen,
sitten on tämän vuoden auringot konttakirjoissa;
asia käsitelty.

Uuden vahtaaminen alkaa
kun talvipäivän seisauksesta selvitään jotenkin -
pimeyshän ei ole näillä leveyksillä ongelma -
etupäässä läntistä hapatusta koko kauhistelu;
valoa kyllä on riittävästi elellellä ja olellella.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.