KAMPAUS
Tuiverruksen jälkeinen elämä - on sitä vielä jäljellä,
vaikka syyspakkasen rouheuttama kuloheinä,
sittemmin sateiden liiskauttama,
on nyt kammattu siististi koillisesta lounaaseen;
siis ne jäljelle jääneet niittuelämän rippeet,
jotka selvisivät pöyhimisestä lentämättä ulapalle.
Eivät wimmasta loukkaantuneet raaskat,
eivät ihmetelleet eivätkä päivitelleet;
jääkauden jälkeinen aika on koulinnut ne -
toisin kuin ihmiseläimet -
nehän valittavat säästä kuin säästä.
Lempeästi hyysää nyt leppoisa viri,
huuhtelee haistinta,
supattelee kuulimiin höpöpuheita -
talvelta kuulostavia;
niin aitoja että näkimet ovat aistivinaan hiutaleita
tanssimassa kuulaassa immelmanneja,
piruetteja, tulppia ja axeleita,
vieläpä uutterimmat jopa lutzeja, rittejäkin,
ennen kuin tuiskahtavat mannulle
ja sulavat kokonaan pois.
Taitaapa siellä yksi salchow sekä pari flippiäkin olla;
niin on hupaisaa, niin hupaisaa,
tämä myllerryksen jälkeinen tuoksinaton elämä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi